Kööpenhaminan Suomalainen Seura kutsui tanskansuomalaisia koolle Pienen merenneidon patsaalle vappuaaton kunniaksi viikon takaisena torstaina. Kerrankin näin kiven päällä hengailevan tytsyn auringonpaisteessa. Yleensä näkyä on ympäröinyt harmaus, myrskytuuli tai kaatosade, parhaimmillaan kaikki kolme yhtä aikaa. Turistit saivat ihmetellä patsaan eteen kerääntynyttä lakkipäistä kansaa, ja olipa mukaan sattunut eksymään myös yksi haalarillinen sankari. Pienen puheen jälkeen merenneidon kutreille asetettiin lakki, väkijoukko hurrasi, lakki lensi neidon päästä, skumppapullot poksahtelivat ja lakki asetettiin takaisin patsaan päälaelle. Tämän jälkeen oli henkilökohtaisesti odotetuimman aktiviteetin vuoro; tarjolle oli tuotu iso muovilaatikollinen munkkeja ja monta pullollista kotitekoista simaa! Tanskalaiset eivät vappuaattoa mitenkään juhlista, joten oli huippua saada pieni maistiainen kotimaista juhlafiilistä muuten niin tavallisen tuntuiseen päivään. Lakituksen päätyttyä ja munkkien sekä siman huvettua lähdimme Nørrebrohon pienellä porukalla kilistelemään yhdet drinkit vappuaaton kunniaksi.
Vappupäivän (täkäläisesti Første maj) juhlinta sitten hallitaankin tuota edeltävää päivää paremmin. Kööpenhaminassa kokoonnutaan tuhat päin valtavaan Fælledparken puistoon, joka sattuu sijaitsemaan vain pienen kävelymatkan päässä kodistani. Kello kahdentoista ja neljän välillä virallisessa ohjelmassa oli erilaisia poliittisia puheita (joista ymmärsin ajoittain jopa jotain) sekä musiikkiesityksiä. Puistoon oli raahautunut, jos jonkinlaista kojun pitäjää, ammattiliittoa ja puoluetta, festaritunnelma oli taattu. Päivä oli selkeästi poliittisesti värittyneempi kuin Suomessa, vaikka paikallinen nuoriso kaataakin juhlapäivän kunniaksi alkoholia kurkkuunsa vuosi vuodelta innokkaammin. Meidän porukka jaksoi istuskella puistossa muutamasta sadekuurosta huolimatta usean tunnin.
Menneelle perjantaille sattui osumaan myös Store bededag (suuri rukousten päivä olisi ehkä lähin suomennos), jota Tanskassa juhlistetaan neljäntenä perjantaina pääsiäisestä. Päivää on vietetty aina 1600-luvulta asti ja se on saanut alkunsa, kun pienempien kirkollisten pyhien juhlistaminen päätettiin yhdistää yhdelle päivälle. Päivä on pyhäpäivä, joten tänä vuonna saatiin toukokuun ensimmäistä juhlista vapaapäivän (jota se ei täällä muuten käsittääkseni sitä ole) merkeissä.
Juhlan tuntua on tässä maassa viime aikoina riittänyt, sillä maanantaina juhlistettiin Tanskan vapautumisen 70-vuotis juhlapäivää. Vuoden 1945 Natsi-Saksan vetäytymistä Tanskasta muistetaan sytyttämällä illalla ikkunaan kynttilät. Tosin tämä Dansmarks befrielse ei täällä, mitenkään kovin selkeästi katukuvassa näkynyt, viime vuonnakin vain 41 prosenttia väestöstä sytytti kynttilät.
On ollut mielenkiintoista päästä kokemaan paikallisia perinteitä ja kokemaan, miten ne eroavat omista kansallisista juhlapäivistä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti