Täällä ollaan!

Kuten otsikosta näkyy perille on päästy. Kentälle lähdettiin iltapäivällä hyvissä ajoin. Matkalaukku painoi 23,3 kiloa ja sai kylkeensä lappusen merkiksi painavasta matkatavarasta. Ylipainomaksuilta kuitenkin vältyin, sillä rinkka oli hippasen kevyempi. Olin salaisesti ylpeä pakkauksen tarkkuudesta. Nolo. Turvatarkastuksen läpi pääsin kolmen muovialustalliseni kanssa suhteellisen sutjakkaasti ja tavarat mahtuivat jopa takaisin paikoilleen. Portilta löysin itseni melkein kaksi tuntia ennen lähtöä. Tuo aika olikin hyvä käyttää dataillen ja kavereille viestitellen. Yllättävän vähän jännitti koko aamuna saati edes kentällä. Enemmänkin oli vaan tosi innostunut ja kiljuin sisäisesti koko ajan. Energiaa oli taas liika enkä oikein tiennyt, että miten päin olisi pitänyt olla.

Lento meni hujahduksessa torkkuen ja pilviä tuijotellen. On aina jotenkin niin maagista, kun lentokone katoaa pilvien uumeniin ja pulpahtaa ulos niiden yläpuolella. Siellä ylhäällä paistaa aina aurinko maalla vallitsevista sääolosuhteista huolimatta. Ilmasta käsin huomasi hyvin, että Tanska todella on aivan tasainen ja, että täällä on paljon tuulivoimaloita. Hypin melkein penkistä irti, kun huomasin tunnistavani horisontissa Malmön maamerkin, Turning Torson, sekä Juutinrauman sillan. Tuli heti todella kotoisa olo ja tunne, että oikeaan paikkaan ollaan matkalla.

Kentällä kävelin viime reissuilta tuttuun paikkaan laukkuja nappaamaan. Kaikki meni oikein tyylikkäästi, kunnes tuloaulaan saapuessa yritin ohittaa erästä hitaan puoleista mummelia. Jäin tietenkin kärrystä pursuavan rinkan kanssa hetkeksi kiinni ovenkarmiin enkä saanut kärryä itse oikeaan suuntaan liikutettua. Onneksi joku mukava tanskalainen vanha herrasmies auttoi minut eteenpäin samalla, kun ujolla tanskallani kiittelin taktaktak. Onneksi yleisönä olivat vain kaikki kymmenet tervetuloa-kylttejä pitelevät ihmiset. Tyylikäs maahantulo!

Kentällä kävelin suoraan taksiin, joka kiidätti suoraan kämpille. Hurraa takseille! Oli niin hauska tujotella maisemia ja tajuta, että täällä minä nyt olen, nää on nyt mun hoodit. Tanskassa kun ollaan, niin totta kai sadekuuro alkoi juuri minuutti ennen kuin oli tarkoitus jäädä kyydistä. Noh kamat ulos taksista, sadetakki niskaan ja tavaroiden roudaus alaovelle. Onneksi sain kantoapua, alkoi jo voimat olla suhteellisen lopussa.

Asunto tuntui heti oikein viihtyisältä ja kodikkaalta. Kyllä täällä kelpaa nukkua seuraavat kaksi viikkoa. Mutta ei voi olla huono, jos sängystä voi tuijotella kanavassa keinuvia veneitä ja osoitteena on Prinsessan katu. Tanskan lippu tietenkin näkyy myös suoraan ikkunasta.

Tavaroista eroon päästyäni hengailin hetken aikaa kotona, minkä jälkeen lähdin etsimään ruokakauppaa. Sen toki löysinkin, mutta koska jalat kulkivat niin kevyesti ilman viittä laukkua, niin päätin mielummin kävellä vähän pidemmälle tarkastelemaan uusia tiluksia. Päädyin lopulta sattumalta Støgetille asti. Käväisin kotoisasti Tigeristä nappaamassa mukaani 30:n kruunun arvoisen sateenvarjon. Tässä vaiheessa nälkä oli tietenkin kasvanut tuskallisen suureksi, sillä edellisesti ruoasta oli jo yli kuusi tuntia. Noh mitäs muuta kuin pientä kotoisaa ja noloa pikasapuskaa à la McDonalds. Laaturuoka kunniaan, vaikka pitää kyllä tunnustaa, että oli ehkä parhaat ranskalaiset pitkään aikaan. Visa Electron myös antoi maksupäätteessä kaikki ohjeet suomeksi, joten ihan kuin olisi kotiin tullut.

Ruoan jälkeen tutkin yliopiston keskustakampusta ulkopuolelta, kävelin kiertotietä kotiin päin ja nautin siitä, miten kaikkialla näytti niin tanskalaiselta. Teki mieli jokaisen pienen pastellinvärisen kivitalon kohdalla hihkua innosta ja ihastuksesta. Kävelin ihan typerä virne naamallani koko illan ja tuijottelin kaikkea (ja kaikkia) kirjaimellisesti suu auki. Tuntui myös koko ajan siltä, että kaikki tuijottavat minua ja tajuavat, että olen ihan turisti. Vaikka Tigerin kassa kyllä puhui minulle tanskaa. Osasin jopa vastata kieltävästi haluatko pussia -kysymykseen. Englanniksi tietenkin, koska ej olisi jo ollut vähän liikaa.

Kerkesin juuri ja juuri takaisintulomatkalla kauppaan nappaamaan ilta- ja aamupalatarvikkeita. Valuuttojen muuntaminen on minulle jotenkin ihan ylitsepääsemättömän vaikeata eikä todellakaan millään tavalla mun vahvuuksia (Riina saattaa aika hyvin tietää tämän, krhm). Muun muassa tästä johtuen, ei ihan vielä tule lonkalta tuo kruunuista euroihin kääntäminen, joten ei hajuakaan mitä tuli maksettua ostoksista, mut yolo.

Havaintoja tähän asti:

♥ Ihmiset ovat hämmentävän hyvännäköisiä ja tyylikkäitä, vesisateesta huolimatta.

♥ Tanskan kuuleminen aiheuttaa minussa koko ajan pieniä paniikkireaktioita.

♥Yläpuoleisesta johtuen, innostuin kun tajusin jotain, nimittäin mitä ravintolan Ved Stranden nimi tarkoittaa. Veden läheisyydestä ei toki ollut vihjeeksi, ei.

♥Meinaan koko ajan puhua sekaisin englantia, saksaa, ruosia ja suomea. Enkä mitään kunnolla. Tietenkään.

♥ Täällä on todella kaunista.

♥ Ja noh, täällä on oikein hyvä olla.

Vaikka en paljoa tänään olekkaan tehnyt, niin kaikki innostus ja pienoinen jännitys ovat hyvin huolella saaneet aikamoisen väsymyksen aikaiseksi. Eli uninalle kainaloon ja unille! Huomenna pääsee kunnolla tutkimaan kaupunkia! En edes tiedä, mistä aloittaisin.