Väsynyt matkustaja

Leivän ja kuumien koirien luvatussa maassa on nyt tullut oleskeltua viikko. Ihan hassua ajatella, että nyt sitä sitten vaan asustellaan Kööpenhaminassa.

Näiden kahden ensimmäisen viikon majapaikan sijainti on ihana. Kyllä kelpaa tuota laivojen täyttämää kanavan rantaa kuluttaa kävellen ja kirjan kanssa istuskellen. Tässä oman talon nurkassa on maailman söpöin vene, jossa on riippukeinu, mintunvihreä Smeg-jääkaappi ja illalla tunnelmallinen valaistus. Salaisesti haaveilen sinne muuttamisesta.

Noin yleensä en ole hirveästi tehnyt mitään erityistä. Kevään ja kesän aikana opiskellessa ja töissä vietetyt tunnit ovat nähtävästi vetäneet todella väsyksiin, joten en ole jaksanut tehdä ja nähdä yhtään niin paljon kuin olisin halunnut. Eikä tähän väsymykseen kai auta sekään, että ilma on ollut suhteellisen sateinen ja ankea (Tigerin sateenvarjolle on tullut paljon käyttöä). Tai että olin lähtöä edeltäneellä viikolla flunssassa. Niin tai, että puolen vuoden stressi ja jännittäminen pääsivät vihdoin purkautumaan. Ehkä tuolla täysin vieraan kuuloisen kielen seassa olemisellakin on osansa. Olen ottanut tänne sopeutumisen suhteellisen rauhallisesti. Silti (vaikka koitankin olla stressaamatta asiasta) harmittaa, ettei vielä ole paljoa menoja tai ihmisiä joille voi vain soittaa ja joiden kanssa hehkuttaa ja nauttia tästä kaupunkista. Parin viikon päästä luultavasti olen hyvin onnellinen, jokaisesta hetkestä jonka saan kerrankin viettää yksin. Olenkin pyrkinyt kääntämään ajatukset suuntaan, jossa tästä ihanasta vapaudesta kykenisin nauttimaan mahdollisimman paljon. Harvoin sitä saa olla ihan rauhassa, ilman mitään velvollisuuksia, näin ihanassa kaupungissa. Ihan vaan lomailla.

Viimeisiä tänne tuloon liittyviä käytännön asioita en ole vielä ennen lopullista muuttoa voinut hoitaa, joten sitäkin paremmalla syyllä on voinut nukkua myöhään ja vain maleskella ympäri kaupunkia ilman sen kummempaa päämäärää tai tarkoitusta. Eniten aikaa olen varmaankin viettänyt eri ruokakaupoissa tutkien, mitä kaikkea jännää niistä löytyy. Lame.

Ja kai sitä nyt on oikeasti edes vähän tullut jotain tehtyä. Studenterhusetin kävin testaamassa parin muun suomalaisen vaihtarin kanssa. Opiskelijakortin hain keskustakampuksella sijaitsevalta toimistolta. Tanskan kieleen koitin orientoitua katsomalla Mads Mikkelsenin tähdittämän The Hunt elokuvan (en tosin kyllä olisi ilman englanninkielisiä tekstejä ymmärtänyt mitään, kielikurssi alkaisit jo). Nyhavnin postikorttimaisemaan kävin ihastelemassa, mutta turistien määrä oli niin järkyttävä, ettei siellä hälinässä kovin kauaa viihtynyt. Nørrebrossa kahvittelua (join tosin mehua) olen kertaalleen kerennyt testaamaan. Perjantai-illan elokuvalipun hintaa (DKK 120) kauhistelin, mutta itse elokuva, The Guardians of the Galaxy, oli siitä huolimatta oikein viihdyttävä. Oli oikein miellyttävää istua pienessä teatterissa samalla kun ulkona satoi. Erilaisissa kaupoissa on tullut maleskeltua ja silmäiltyä juttuja tulevaa huonetta varten. Naapurissa sijaitsevassa pilven katkuisessa Christianian vapaakaupungissa piipahdin sunnuntain kunniaksi. Sinne pitää joskus ajan kanssa päästä pyörimään. Todella mielenkiintoinen paikka, jossa on pienestä pinta-alastaan huolimatta hyvin paljon nähtävää. 70-luvulle pysähtynyt hippitunnelma oli myös jännittävä. Tulipahan tänään testattua yliopiston VPN-yhteyttä. Sen avulla pystyi oikein kätevästi katsomaan normaalisti pelkästään Suomessa katsottavissa olevia sarjoja Yle Areenasta. Doctor Who addiktio voi taas alkaa!

Pyörän saan tulevilta vuokranantajilta, joten en ole sellaista viitsinyt hankkia. Kävellen on päässyt aika hyvin joka paikkaa, vaikka etäisyydet täällä ovatkin suhteellisen pitkiä. Muutaman metrolipun olen napannut, kun olen lähtenyt kauemmaksi tutustumaan maisemiin.

Viikon päästä on edessä muutto lopulliseen asuntoon. Sitä odottelen ehkä eniten siksi, että ei tarvitse elää enää matkalaukkuelämää ja pääsee vihdoin laittamaan kotia oman näköiseksi. Olen käyttänyt jo nyt aivan liikaa aikaa luuhamalla erilaisissa sisustus- ja krääsäkaupoissa. Vesterbrohon en ole edes vielä uskaltautunut, koska tiedän, että sillä alueella sijaitsevat sisustusliikkeet koituu mun tilin kohtaloksi. Onneksi laitoin viikonloppuna opintolainahakemuksen pankkiin.

Koulu alkaa torstaina orientoivalla päivällä. Sitä ennen haluaisin ehtiä käymään Free Walking Tourilla, katsastaa tulevia kotihoodeja ja kävästä tutkimassa (ja ehkä jopa ostamassa) syksyn kurssien lukulistalla olevat kirjat. Koulun alkua odotan innolla, mutta uudet ihmiset jännittää ihan hurjasti. Mutta sellasta se taitaa aina uuden koulun alkaessa olla.