Eilen hyvästelin vuokraemännän, joka lennähti tänään aikaisin aamulla Suomeen. Tuntui kuin vasta eilen olisin kivunnut portaat ylös tänne asuntoon ja istahtanut ensimmäistä kertaa keittiön pöydän ääreen rupattelemaan. Pikku hiljaa pitää alkaa laittamaan tavaroita kasaan. Vaikka enkö juuri eilen niitä vasta alkanut asettelemaan hyllyille? Tietyissä paikoissa olen käynyt tältä erää viimeistä kertaa ja osa kavereistakin on jo lentänyt takaisin kotimaihinsa. Jokaisen kulman takana tuntuu odottavan uudet hyvästit.
Tulee ikävä kotia; sen narisevia lautalattioita, vuokraemännän upeita maalauksia, kaasuliettä, sisäpihalla asustavia pupuja ja toiseksi perheeksi muodostuneita ihmisiä. Tulee ikävä maata, kaupunkia ja ihmisiä. Tulee ikävä sitä, miten helppoa kaikkialle on pyöräillä. Tulee ikävä yliopistoa ja inspiroivia opintoja. Tulee ikävä tanskalaisten rentoa asennetta elämään. Tulee ikävä vastaantulijoiden hymyjä. Tulee ikävä sitä, että Tanskan lippuja on kaikkialla. Tulee ikävä hyggeä. Tulee ikävä kaikkea. Tai no kaikkea paitsi tuulta. Onneksi Tanska jää tänne odottamaan eikä katoa minnekään.
Hyvästien keskellä odotan kuitenkin pienellä pelonsekaisella innostuksella Suomeen paluuta. Pelottaa, että miten taas saan uudesta arjesta ja elämästä kiinni. Tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin, mutta silti jännittää päästää irti Tanska elämästä. Olen yrittänyt hämätä jännitystä keskittymällä siihen, miten ihanaa on palata omaan kotiin, jossa saa laittaa esille kaikki vuoden aikana kertyneet materiaaliset muistot ja kuunnella ikkunan takana kolisevia ratikoita. Mitä lähempänä Helsinkiin paluu on, sitä enemmän siitä innostun, vaikka lähdön haikeus päällimmäisenä onkin mielessä. Ei voi valittaa, kun saa muuttaa kodista toiseen kotiin.
Materian lisäksi mukana tulee paljon asioita, joita eivät lentoyhtiön matkatavaroiden painorajoitukset koske. Mukaan lähtee iso kourallinen upeita kokemuksia, uusia ystäviä, kavereita ja tuttuja, avoimuutta ja uteliaisuutta uusia ihmisiä kohtaan, auttavat tanskan kielen taidot, roimasti itsevarmuutta, avarakatseisuutta ja ymmärrystä erilaisia kulttuureita kohtaan sekä omien akateemisten kiinnostuksenkohteiden terävöitymistä. Lisäksi varmasti paljon muuta, jota ei ennen Suomeen paluuta tule tajuamaan.
Viimeiseen Kööpenhamina viikonloppuun kuuluu kavereiden seuraa ja hyvästejä, niin ihmisille kuin kaupungillekin. Maanantaina kiirehdän iltapäivällä lentokentälle äitiä, isiä ja pikkuveljeä vastaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti