Englannin reissulta palattu ehjänä takaisin. Stressaantunut mieli rauhoitettu hetkeksi.
Olen ollut Lontoossa viimeksi 2010 kesällä, juuri ennen yliopistossa aloittamista. Lempikaupunkiani oli jo kova ikävä.
Erityisiä suunnitelmia ei reissulle oltu Kaisan kanssa tehty, kunhan mentiin sinne tänne ympäriinsä.
Notkuttiin sadepäivän kunniaksi kahvilassa ja leikittiin opiskelijoita. Syötiin ja juotiin. Nautittiin taaperoterapiasta, kun leikittiin Kaisan sukulaisten puolitoistavuotiaan tytön kanssa. Istuskeltiin kesältä tuoksuvassa Regent Parkissa ja käveltiin Hampstead Heathissa. Käytiin katsomassa jotain komediaksi ehkä kutsuttavaa yliopiston teatterin tiloissa. Katsottiin Suomi-Tsekki ottelua Pohjois-Lontoon kuppilassa, ainoina suomalaisina tsekkien kisakatsomon keskellä. Istuskeltiin paljon metrossa ja välteltiin pahimpia turisti alueita. Tehtiin myös päiväretki Brightoniin, joka sijaitsee rannikolla vain noin tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Kaupunki oli varsin valloittava. Oli ihana istahtaa hetkeksi kiviselle rannalle ihastelemaan horisonttia ja nuuhkimaan meri-ilmaa (sekä fish and chipsien tuoksua).
Reissusta opin sen, että ei kiitos enää koskaan ikinä aikaisia aamulentoja. Herätys kolmen aikaan yöllä muutaman tunnin yöunien jälkeen ei ole kovin mieltä ylentävä kokemus. Varsinkin, kun pitää aamukuuden aikaan, muutaman kentällä nuokutun tunnin jälkeen, änkeä ahtaaseen halpalentoyhtiön koneeseen. Eilen nukuin viiden tunnin päiväunet (tarkoitus oli vain vähän ummistaa silmiä), kun vihdoin puolenpäivän aikaan pääsin kotiin, reilun kuuden tunnin matkustamisen jälkeen.
Nyt mieli tyhjennettynä voi seuraavat kaksi ja puoli viikkoa elää symbioottista elämää tietokoneen ja Wordin kanssa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti