Keskiviikkona pyörähti ulkomaan ennakkoäänestys käyntiin ja olimme hyvän kokoisella suomiporukalla odottelemassa Kööpenhaminan suurlähetystön edessä heti ensimmäisen äänestyspäivän kunniaksi. Auriko helli kaupunkia ja sen asukkaita. Liikautimme itsemme äänestysoperaation jälkeen kulman takana sijaitsevan Nyhavnin postikorttimaisemiin nautiskelemaan, niin auringon suomasta lämmöstä kuin kevään ensimmäisistä ulkojätskeistä, turistien vilistessä ympärillä. Vaikka oma ääni on täällä suunnassa jo tippunut kirstuun (tai no laatikkoon vain), niin olen jatkanut vaalien seurantaa silmä kovana (miksi se silmä on kova?). Vaalipäivänä pitää pistää pystyyn kisastudio ja jännitellä tuloksia porukalla. Politik er meget sjovt!
Oi miten ovelasta täten pääsemmekään siirtymään aiheeseen at studere dansk. Muiden koulukiireiden takia syrjään heivattu tanskan opiskelu sai tänään jatkoa. Tanskassa muutamat kielikoulut tarjoavat CPR-numeroa hallussaan pitäville Tanskassa asuville ulkomaalaisille ilmaista tanskan kielen opetusta (ilmaista opetusta ei toki saa ihan loputtomiin, mutta itselleni ei maksimi määrä tule lähellekään täyttymään). Ajattelin, että ehkä en stressaantuisi kuoliaaksi, kun ei tarvitsisi olla opintopisteiden kiilto silmissä tankkaamassa verbimuotoja (katsotaan, miten tämä hypoteesi pitää). Ennen pääsiäislomaa siis menin ja ilmoittauduin Studieskoleniin ilmaiskurssille. Koska minulla oli ollut ilo opiskella kieltä aikaisemmin, kävin ennakkoon tasotestissä. Siellä sitten yli kolmen kuukauden tauon jälkeen yritin palautella mieleen syksyllä oppimaani. Ensiksi kirjoiteltiin suhteellisen vapaata tekstiä, jonka jälkeen käytiin juttelemassa arvioijan kanssa, niin kirjoitetusta tekstistä kuin omasta kielen
Seuraavat kuusi viikkoa vietän torstai-iltani puoli kuudesta yhdeksään tanskan opiskelun parissa. Tänään kaahasin ensimmäiselle tunnille (tyylikkäästi myöhässä selvfølgelig, apua kun on tanska jo noussut hattuun, no pakko rehvastella sillä vähällä mitä osaa, totta kai), joka osoittautui äärimmäisen kivaksi. Opettajan puhetta ymmärsin (kai) ja osasin välillä sanoakin jotain epämääräistä. Opetustapa tuntui vähän lempeämmältä ja itselleni paremmin soveltuvalta syksyn kurssiini verrattuna. Ryhmä oli pieni yhdeksänpäinen joukko, hyvin eri taustaisia ja ikäisiä ihmisiä. Yllättävän kivuttomasti sujui kolme ja puolituntinen vuodenajoista jutellen. Keskitytään (ymmärtääkseni) paljolti lausumiseen. Se tulee olemaan aivan kamalaa, mutta ai, että niin siistiä, kun vihdoin ehkä oppii lausumaan muutakin kuin meget hyggelig ja selvfølgelig. Lisäksi tavoitellaan tanskan kielen soinnin oppimista, mikä on se vielä yksittäisiä sanojakin haastavampaa.
Voi tanskan kieli, miksi haluat olla niin vaikeasti tavoiteltava? Jonkun muun kielen olisi tässä ajassa jo napannut sattumalta ihan ohi mennen, viileästi edes yrittämättä, repertuaariinsa. Mutta tanskan suhteen olen oppinut, että pienetkin saavutukset voivat olla todella suuria, sen verran haastavaa tämän kielen oppiminen on. On niin piinallisen turhauttavaa ja tuskastuttavaa, että pystyn lukemaan Helsingin Sanomien tasoisia artikkeleita tanskaksi, mutta suusta ei tule paljon kiitosta kummempaa. Suuren suuri kunnioitus kaikkia niitä kohtaan, jotka ulkomaalaisena ovat kielen saaneet hallintaansa.
Maahan kun saavuin en ymmärtänyt mitään kuulemaani. En pystynyt erottamaan edes, missä jokin sana alkoi ja missä loppui. Alkutilanteeseen verrattuna ymmärrän puhuttua tanskaa nykyään täysin sujuvasti. Todellisuus onkin sitten vähän erilainen, mutta kai sitä pitää itselleen antaa vähän arvostusta, sillä kyllä yllättävän paljon kykenee ympärillään tapahtuvaa ymmärtämään. Tähän toivottavasti apua tuo Suomesta juuri raahaamani matkaradio. Asiat olisivat ehkä toisin, jos tarvitsisi paikallista kieltä arkipäivän tilanteissa, tai jos olisi tanskalaisia ystäviä, joita pakottaa kommunikoimaan vain ja ainoastaan tanskaksi. Silloin varmasti tämäkin kieli yllättäisi ja sen saattaisi jopa oppia. Onnistumistarinoita olen kuullut, joten ei tämä mahdoton tehtävä voi olla. Vaikeusastetta lisää se, että en ole kielten kanssa koskaan ollut se nopein oppimaan, vaan on tarvittu paljon, paljon aikaa sekä kärsivällisyyttä.
Tässä auringon tuomassa energia puuskassa olen kuitenkin taas innoissani ottamassa uuden oppimisen haastetta vastaan. Tuntuu ihan eri tavalla osalta kulttuuria, kun kielen oppiminen on taas itselle ajankohtaista.
Huomenna alkaa antropologian kurssin kolmeviikkoinen kenttäosuus. Lisää haasteita siis luvassa. Onneksi saa tähänkin juttuun totutella ryhmän kanssa, sillä yksin en kyllä vielä uskaltaisin hypätä antropologin pöksyihin. Kolmen viikon jälkeistä viisautta ja kasvua odotellessa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti