Mihin katosi helmikuu?

Mitä olisikaan elämä ilman post-it-lappuja? Jos taas löytäisi järjestelmällisyyden takaisin elämään.

Kipeys on nyt lopullisesti selätetty ja kalenterista käänntetty esiin maaliskuu.

Auringonpaisteeseen on tällä viikolla saanut herätä lähes joka aamu. Siitä huolimatta sateesta ja harmaudesta ollaan saatu edelleen nauttia. Pyörän nappasin bussilipun loputtua takaisin käyttöön. Vaikka pitkän tauon jälkeen pyöräilyn aloittaminen tuntuu koko kropassa, on silti mukavaa päästä taas suhailemaan pitkin Kööpenhaminan pyöräteitä.

Viime viikonloppuun kuului Fredagsbarissa istuskelua, jazz-keikka (Kööpenhamina on täynnä jazz-baareja, joten jo oli aikakin) ja pizzaa. Tämä viikko pyörähti käyntiin pyykkiä pesten ja muuten siivoillen. Kirjojen ääressä olen kerennyt kyllästymiseen asti notkumaan. Tiistai-illalla pyörähdin Cafe Retrossa kirjottelemassa kirjeitä ja eilen leivoin pellillisen mustikkapiirakkaa, sillä antropologian vaihtarit kokoontuivat kampuksella illallisen merkeissä. Tuli jopa oikeasti ihan hyvää, vaikka itse kehunkin. Toki sokerilla, voilla ja mustikoilla on paha mennä pieleen.

Viikko on tuntunut jotenkin todella pitkältä ja uuvuttavalta, vaikka en mitään sen erikoisempaa ole tehnytkään. Onneks tuo ajoittain näyttäytynyt aurinko on piristänyt ja saanut päivä päivältä uskomaan kevään tuloon yhä vakuuttavammin.

Huomenna suuntaan viikonlopunviettoon 59 muun vaihtarin kanssa noin tunnin ajomatkan päähän Kööpenhaminasta. Luvassa on mökkireissu fastelavn (paikallinen, hivenen Halloweenia muistuttava, karnevaalijuhla laskiaisen tienoilla) henkeen eli huomiseksi olisi vielä keksittävä joku huikaiseva naamiaisasu. Niin ja pakatakin voisi. Mutta mitä sitä hienoja perinteitä rikkomaan, valmistelut on hyvä jättää klassisesti viime hetkeen. En oiken tiedä mitä reissulta odottaa, sunnuntaina olen varmasti tämän suhteen viisaampi.

Oikein mukavaa viikonloppua!