Sairasvuoteesta on noustu ihmisten ilmoille.Perjantaina röhnäilin kotona, mutta illalla pääsin sen verran liikkeelle, että lähdin kaverin luokse naapuriin katselemaan leffaa.
Lauantaihin kuului aamupala lähikahvilassa, räntäsadetta, kaupungilla pyörimistä, päiväunet sekä ilta mies ja kitara musiikin ääressä Nørrebrossa.
Sunnuntaina heräsin ihan mielettömään auringonpaisteeseen ja päätin lähteä yksikseni kameran kanssa kävelylle ilman mitään suunnitelmia. Päivän agendalle ilmaantui lopulta niin hipsteröintiä Vesterbrossa, pöytäfudista Nørreportin lähettyvillä kuin Kööpenhaminassa sattumalta muutaman tunnin viettäneen Aulin treffaamista. Kotiin selvisin vasta kymmenen jälkeen illalla.
Viikonloppu muistutti siitä, kuinka kiva kaupunki tämä Kööpenhamina onkaan. Tänne on jo sen verran hyvin tullut kotiuduttua, että helposti unohtaa arvostaa sitä, miten nurkan takana on paikkoja joita ei vielä tunne. Omiin arkisiin kaavoihin on täällä ihan yhtälailla helppo takertua. Varsinkin tämän harmauden, vesisateen ja tuulen keskellä. Pitää tehdä lista asioita ja paikoista, joita haluan täällä vielä kokea ja nähdä. Yli puolet vaihtovuodesta on jo sujahtanut ohitse!
Tänään olisin kuitenkin vain halunnut kaivautua takaisin sänkyyn pakoon typeriä velvollisuuksia. Luettavaa on ahdistavan paljon rästissä ja sähköposti piippaa vaativasti. Mutta kai tämä opiskelijan elämä kovalla työllä ja vauva-askelilla tästä otetaan taas haltuun.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti