Menneenä viikonloppuna Laura matkasi Suomesta tänne moikkailemaan ja tuomaan edes vähän tekemisen meininkiä täkäläiseen elämään (vaikka saatettiin katsoa liian monta jaksoa Modern Familyä sekä Sohvaperunoita).
Viikonlopun aikana ehdimme myös kiipeämään Nyhavnin ja Amalienborgin vieressä sijaitsevan marmori kirkon huipulle. Ylhäältä aukesi harmaasta ja hyvin tuulisesta päivästä huolimatta mielettömän upea maisema koko Kööpenhaminan ylle. Menojalka ei kummallakaan vipattanut, joten päädyttiin kokkailemaan senkin edestä. Niinkin ansiokkaasti, että lauantai-illan keittiössä hääräämisen lopputuloksena oli aiotun kahden pizzan sijasta neljä. Ruokakoomailtiin sitten ihan ansiokkaasti. Käväistiin (noh en tiedä onko lasketaanko 4-5 tunnin vaeltelu käväisyksi) myös Kööpenhaminan eläintarhassa. Alueelta löytyi paljon eläimiä niin apinoista alkuvuodesta syntyneeseen sarvikuonon poikaseen. Eläimet tuntuivat voivan niin hyvin kuin pienissä häkeissä se on mahdollista. Jos ei lompakosta lohkea lähes 25 euroa pääsylipun lunastamiseksi, pääsee osaa eläimistä kuikuilemaan eläintarhaa ympäröivästä puistosta käsinkin.
Tämän viikon aloitin ryhmätapaamisella, jossa juonittiin suunnitelmia pääsiäisen jälkeen alkavan antropologian kenttäjaksoa varten. Intensiiviseen kolmen viikon kenttäjaksoon pitäisi nyt jotenkin ehtiä henkisesti ja kai vähän akateemisesti valmistautumaan. Onneksi on vielä vähän aikaa.
Tiputin tuossa taannoin yliopistolla opetettavan tanskan kurssin pois lukujärjestyksestä, sillä se vei liikaa aikaa muilta kurssitöiltäni. Tänään kävin vihdoin ilmoittautumassa Studieskolenin ilmaiselle tanskan kurssille, joka niin ikään alkaa pääsiäisen jälkeen. Jos vihdoin oppisi lausumaan, jotain godaftenia mutkikkaampaa.
Tänään olen ehtinyt aloitelemaan pakkaamista, sillä torstaina lentokone lennättää visiitille Suomeen. Laukkuun ei mahdu puoliakaan tavaroista, joita haluaisin sinne mahtuvan. Ei voisi saada vähempää odottamaan täältä paluuta kesäkuun lopussa. Miksi, oi miksi pitää olla tavarahamstraaja?
Huomenna menemme sukupuolentutkimuksen kurssin kanssa ekskursiolle Tanskan kansallismuseoon, jonka jälkeen juhlistetaan kavereiden kanssa niinkin tärkeää juhlapäivää kuin kansainvälistä vohveli päivää. Illalla pitää pakkailla loppuun ja torstaiaamuna heräänkin sitten tuhottoman aikaisin matkatakseni lentokentälle.
En ole jotenkin ehtinyt yhtään orientoitumaan siihen, että ihan kohta olen Suomessa. Kivaa päästä käymään kotona, mutta tuntuu jotenkin hassulta siitä huolimatta. Ennen pääsiäistä on vielä paljon opiskeluhommia hoidettavana, joten ihan pelkkän lomailun piikkiin ei kotimaan visiitti mene.
Tänne paluun jälkeen on enää kolme kuukautta vaihtoaikaa jäljellä. Pelottaakin ajatella Suomen arkeen paluuta ja Tanskan taakse jättämistä. Mutta kuten yleensä vauva-askelia ja rauhallisuutta, onhan tässä vielä monta hetkeä aikaa nauttia tästä ihanasta maasta ja ystävistä täällä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti