Kertomus siitä, miten hikipinko huokaisee helpotuksestaja alkaa hikkeillä lisää

Meikäläinen kaksi viikkoa sitten Skotlannissa, Tytin ja Andyn vierashuoneessa.

Tammikuu oli ja meni sekä tuntui ikuisuuden mittaiselta. Tammikuu oli ensimmäinen kuukausi, kun jaksoin kunnolla täällä alkaa elämään, enkä vain nukkunut päiviä väsyneenä pois. Vietin hauskaakin hauskemman vuodenvaihteen ystävien ympäröimänä, elin kaksi viikkoa neljän seinän sisällä raataen tenttiesseetä kasaan, leikin turistiopasta kaksi kertaa, vietin rentouttavan viikon Skotlannissa, tein ylipäänsä kaikkea kivaa, sanoin moikat monelle kaverille ja tapasin paljon uusia upeita ihmisiä. Englannin kieli tuntuu vihdoin luontevalta tavalta ilmaista itseään eikä senoissa sakoilu haittaa enää niin paljoa (akateeminen englanti vielä hieman itkettää, mutta ei enää niin pahasti kuin viime lukukauden ensimmäisillä viikoilla). En edes tajua, miten tämä kaikki on mahtunut yhteen kuukauteen??? Miten olen vielä elossa? Kaikkea sitä saa aikaiseksi, kun ei joka aamu köllöttele sängyssä ylipuoleen päivään. Jos vaikka täten lupaisin itselleni, että koitan muokkautua vähän paremmaksi aamuherääjäksi? Tulokset, kun ovat aika tuntuvasti positiivisen puolella.

Tässä hetkessä, juuri ja nyt, ollaan hyvin vahvasti positiivisen puolella, ei vain tuon mahtavan tammikuun takia vaan erityisesti siksi, että olen virallisesti suoriutunut ensimmäisestä vaihtovuoden puolikkaasta. Noin niin kuin akateemisella tasolla. Tänään meinaan napsahti arvosanat Antropologian johdantokurssista ja kymppi eli toiseksi paras arvosana komeili yliopiston intranetin sivuilla! En ehkä enää ikinä koskaan kehtaa valittaa, miten huonosti jonkin koulutyö on mennyt, haha! Ja jos ensi kerralla ei menettäisi yöuniaan esseen palauttamisen jälkeen. Ei tullut turhaan ravattua kirjastolla, hikoiltua, väännettyä, stressattua, ahdistuttua ja käytettyä vähintään puolia kuukauden budjetista suklaaseen sen eri olomuodoissa. Se, että housut eivät enää stressisyömisen seurauksena mene kiinni, ei haittaa yhtään, kun tietää, että tuon samaisen kurssin osalta ei tarvitse enää vuodattaa hikipisaraakaan. Huh!

Onnesta huolimatta kurssin läpäisy oli vasta erävoitto, sillä keväälle riittää lisää haasteita. Tänään alkoi kevät lukukauden ensimmäinen kurssi, Antropologian metodologia ja analyysi. Heti lankesi ensi maanantaille luettavaksi kuusi artikkelia. En malta odottaa!! Aihe voisi olla aika kuiva, mutta onneksi kurssi on suunniteltu niin, että pääsemme itsekin kokeilemaan, miten tuo alan metodologia käytännössä toimii. Kurssin tenttinä toimii ryhmissä tehtävä kenttätutkimus ryhmän vapaasti valitsemasta aiheesta. Ihan mahtavaa, että yliopisto antaa mahdollisuuden myös käytännön oppimiseen. Mikä olisikaan parempi tapa oppia haastattelutekniikoita ja muistiinpanojen tekemistä. Mutta hommaa riittää.

Ensiviikolla alkaa sukupuolentutkimuksen kurssi, josta tenttinä kirjoitetaan yksin noin 15 sivun essee itseään kiinnostavasta aiheesta. Ja nämä 15 sivua vain, jos luennoilla on tarpeeksi paikalla. Liian vähäisellä läsnäololla lankeaa kevyet 20 sivua jaariteltavaa. Noh, aihe ainakin vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Mukava urakka tiedossa toukokuun puolella. Onneksi paskan jauhantani taitaa upota hyvin, hehe.

Tili on tykännyt hyvää tästä lukukauden alusta. Tänään ostin kaksi antropologian kurssilla tarvittavaa kirjaa. Torstaina pitäisi jaksaa matkustaa Amagerin kampukselle ostamaan sukupuolentutkimuksen kirjat, kaksi kappaletta niitäkin. Ensi viikolla tapahtuu tanskan kielikurssille ilmoittautuminen, joten senkin kurssin kirja kai pitäisi hankkia. En tykkää yhtään, että kirjoihin palaa reilusti yli sata euroa per lukukausi. Toisaalta täällä niitä oikeasti käytetään, sillä kaikki opiskelu perustuu niihin. Täällä myös kurssiin kuuluvat artikkelit on koottu kirjaksi, joka kyllä helpottaa elämää kuin ei jokaista artikkelia tarvitse erikseen eri tietokannoista etsiä. Kirjastosta saa kirjoja suhteellisen huonosti. Eikä psyykeeni kestä kopiointi- ja tulostusrumbaa kyllä ollenkaan enkä vain ole oppinut lukemaan e-kirjoja, joten laiskana loppujen lopuksi ihan tyytyväisenä maksan. Rahalla saa ostettua edes vähän helpotusta opiskelustressiin.

Ja koska rakastan, rakastan, rakastan järjestelmällisyyttä (se asioiden oikeasti aikaansaaminen ei sitten olekaan niitä vahvoja puolia) post-it laputin nuo kaksi kirjaa odottamaan sitä, että keskiviikkona uskallan ne avata ja ruveta vähentämään tuota muutaman sadan sivun luku-urakkaa.

Ennen tuohon kirjakasaan katsahtamista aion viettää mukavan vapaa päivän. Huomenna lähden tutkimusretkelle Hillerødiin, joka sijaitsee Kööpenhaminasta katsottuna luoteessa. Vihdoin poistun Kööpenhaminan ulkopuolelle, Tanskan rajojen sisäpuolella, kun en ole tätä maan pääkaupunkia pidemmälle päässyt. Vaikka en tiedä lasketaanko tätä, kun paikallisjuna suhaa sinne asti. Mutta yltäähän Helsingin paikallisjuna Lahteenkin, joten eiköhän tämä ole ihan virallista! Hillerød seikkailun jälkeen pääsee taas joka kuukautisen aktiviteetin pariin Café Retroon, Nørrebrohon. Ilta kuluu siis ilmaisten kirjeiden kirjoittelun merkeissä.

Tarvittava vapaapäivä ennen kuin tämä hikke-täti aloittaa uurastamisen. Tai no, sen päivän kun näkisi, että oikeasti tekisin jotain, enkä vain puhuisi siitä, että pitäisi jotain tehdä. Mutta ei kai mikään oo mahdotoooooontaaa, eiii oooooo! Kiitos Tik Tak, kiitos.