Negistelijän kotiinpaluu

Syyslukukauden viimeisen tentin palautin jopa hurjat kahdeksan ja puoli tuntia ennen deadlinea. Koko Skotlantiin lähtöä edeltävän sunnuntain ähersin ja hikoilin (kirjaimellisesti kiitos ällön akryylineuleen) esseen parissa. Kello 3.30 maanantaiaamuna sen vihdoin palautin yliopiston sähköiseen järjestelmään. Näin muutaman tunnin hyvin ahdistuneita painajaisia, siitä etten päässyt rävellykselläni kurssia läpi (olen luullut, että on tullut palautettua säälittäviä yritelmiä aikaisemmin, mutta tämä ylitti kaikki edellisten yritelmien yhteenlasketun nolouden ja säälittävyyden), ennen kuin heräsin suihkun, pakkailun ja lentokentälle lähtemisen pariin.

Ihanasta Skotlannista palasin kotiin sunnuntai-iltana. Oli mitä ihanin ja rentouttavin viikko, vaikka väsähtänyt olo onkin. Oli aivan mahtavaa päästä näkemään kavereita ja heidän kotikulmiaan. Ja kyllä se skotlantilainen ärrä vaan kuulostaa niin mahtavalta! Viikon aikana ei paljoa satanut ja pääsin näkemään jopa aurinkoa ja sinistä taivasta. Ruokavalion perusteella minun pitäisi tällä hetkellä muistuttaa enemmän perunaa kuin ihmistä. Harry Potter -tunnelmaa ja roinaa raahasin ihan ansiokkaasti mukanani kotiin. Onneksi niiden ja uusimman Broadchurch jakson avulla pääsee vähän lievittämään Skotlanti-ikävää.

Toissa päivänä eli maanantaina heräsin aikaisin ja suuntasin juna-asemalle, koska Brnossa vaihtonsa viettänyt kaverini Jyri piipahti maanantain ja tiistain välisen yön Kööpenhaminassa ennen Suomeen paluuta. Sää ei suosinut ja talven takia monet turistikohteet olivat kiinni, mutta onneksi siitä huolimatta keksittiin tekemistä. Sain myös tilattua oluen tanskaksi! En ole ennen päässyt kiitosta ja anteeksipyytelyä pidemmälle, joten pienet aplodit ovat paikallaan.

Nyt pitäisi pikku hiljaa jaksaa palata arkeen, sillä ensi viikolla pitäisi taas istahtaa luentosaliin. Matkalaukut purin jo heti sunnuntaina, mutta reilun viikon pyykit odottavat edelleen kasassa lattialla, että jaksaisin heittää ne koneeseen. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Vai olisiko noista boheemeiksi sisustuselementeiksi?

Tällä hetkellä Kööpenhamina tuntuu kovin tyhjältä, kun kaverit matkustavan vähitellen yksi kerrallaan takasin kotimaihinsa. Kaupunki tuntuu myös vähän tyhmältä (ihan kaikella rakkaudella), sillä talvi ei vaan halua millään kadota, enkä jaksaisi tätä ainaista sadetta, tuulta, kylmää, märkää, lumetonta ja pimeää meininkiä enää viikkoakaan. En ole viitsinyt edes pyörän selkään kivuta, kun ketuttaa tämä sää. 

Huomenna saan kuitenkin uutta ajateltavaa, koska humanistisen tiedekunnan orientoivat opinnot alkavat heti aamusta kevätlukukauden vaihto-opiskelijoille. Käyn keväällä Gender Studies -kurssin, joka järjestetään kyseisessä tiedekunnassa, joten pääsen kätevästi ottamaan osaa myös humanistisen puolen toimintaan. Mainio tilaisuus tehdä tyhjentyneestä Kööpenhaminasta taas vähän täydempi. Vaikka onkin mahtavaa päästä tapaamaan uusi ihmisiä, niin silti samalla väsyttää ajatus taas turvaverkon uudelleen rakentamisesta. Mutta syksystäkin selviydyin, joten eiköhän tästä keväästä tule vielä oikein mainio uusien ystävien ympäröimänä!

Pientä arkeen palaamisen ongelmallisuutta ja luopumisahdistusta havaittavissa. Mutta jos vaikka vaihtaisi tämän väsyneen ja kestämättömän negistely asenteen vähän postiviisempaan (ja heräisi huomenna auringonpaisteeseen, jooko Kööpenhamina, jooko?).