These are the days we won't forget

Nämä reilut pari kuukautta ovat olleet täynnä hetkiä, jolloin olen ollut pakahtua elämän ihanuudesta. En tiedä johtuuko tämä siitä, että uudessa ympäristössä on helpompi nauttia ja innostua pienistä asioista vai siitä, että täällä tulee pohdittua omia tuntemuksiaan tarkemmin ja huomattua onnenkin tunteet herkemmin. Olkoon syy mikä tahansa, ihanaa tämä on. On ihanaa lopettaa viikko näin hyvään olotilaan.

Reilun viikon on kiireisenä pitänyt Inarin ja Even vierailu. Tuli vietettyä sellainen ruokaloma, että lompakko on nyt tyhjä ja housuja on vaikea saada kiinni. Mutta niin sen arvoista! Täällä on kyllä niin mahtava ravintola- ja kahvilakulttuuri. Rakastan hyvää aamupalaa ja brunssia, jos voisin niin eläisin pelkästään aamupalaruoalla. Joten eihän sitä voi kuin rakastaa maata, jossa lounas on nimeltään frokost (sen tajuamiseen, että frokost pizza ei ollenkaan paikallinen aamupalaerikoisuus, meni hävettävän kauan, haha!). Kiitos vielä tytöt, kun kävitte piristämässä arkea!

Tästä viikonlopusta kehkeytyi yllättävän kiireinen. Perjantaina kävin Suomi-kavereiden hyvästelyn jälkeen Anna-Riikan kanssa tutustumassa vuokranantaja pariskuntani pojan opastuksella paikalliseen pöytäjalkapallo klubiin. Matkalla ihmeteltiin suurta erilaisiin noita yms. asuihin pukeutuneiden lasten määrää. Halloween sekä karkki vai kepponen ovat selkeästi saavuttaneet Tanskan. Halloweenin lisäksi juurikin tuo pöytäjalkapallo on Tanskassa iso juttu ihan vuoden ympäri niin työpaikoilla kuin yliopistollakin. Tuolla kyseisellä klubilla pelailee mm. lajin vallitsevia maailmanmestareita. Suhteellisen siistiä! Saatiin Sebastianilta muutamaa niksi, joiden jälkeen pelaaminen ei ollutkaan pelkästään epämääräistä sohimista. Ei sillä, että oltaisiin millään tavalla ylletty muiden ympärillä pelanneiden tasolle, mutta jostainhan sitä pitää lähteä. Yllättävän hikistä touhua se oli. Aivan mahtava laji! Pakko harjoitella lisää kampuksella sijaitsevilla pöydillä ennen kuin tuonne klubille suunnataan uudestaan.

Lauantaina heräsin ennen kahdeksaa ostamaan liput ensi kesänä Helsinkiin saapuvan One Directionin keikalle!!! Sisäinen teinini on hyvin onnellinen siitä, että pääsen Olympiastadiumille kiljuvien pikkutyttöjen keskelle. Päivän käytin noin muuten ensi viikon Berliinin reissun suunnittelemiseen ja reissun jälkeen odottavan antropologian esitelmän Power Point esityksen väsäämiseen. Illalla suuntasin Julian järkkäämiin Halloween teemaisiin kotibileisiin. Baariin asti taisi hyvin harva päästä, jos edes kukaan. Me viimeiset vieraat lähdimme kotiin viiden aikaan aamulla. Oli ihanaa rennosti istuskella iltaa ja viettää aikaa niin uusien kuin vanhojenkin tuttavuuksien kanssa. Eikä mikään vaan voita aamuyöllä pyöräilyä, kun kaupunki on lähes autio ja ilma ihanan tyyni. Matkan varrelta Nørrebrosta nappasin mukaani 20 kruunun pita falafelin. Rakastan sitä, miten myöhään täällä pidetään ravintoloita ja baareja auki. Ei turhan tiukkapipoista meininkiä. Yöeläin kiittää!

Tänään sunnuntaina käväisin pikaisesti Studenterhusetin joka kuukautisella kirpputorilla, mutta väsymykseltä ja ihmismäärältä en jaksanut kiertää pöytiä viittätoista minuuttia enempää. Kahden aikaan treffasin ensimmäistä kertaa mentorini yhdessä toisen mentori-mentoroitava parin kanssa. Istuskeltiin nelistään parisen tuntia Paludanissa höpisemässä kaikesta mahdollisesta. Todella ihanaa tavata ihmisiä, joiden seurassa viihtyy niin mutkattoman hyvin. Ja ihanaa myös päästä vihdoin tutustumaan tanskalaisiin! Juonittiin vaikka mitä tekemistä. Katsotaan nyt, mitä saadaan lopulta opiskelujen ja muiden menojen ohella toteutettua.

Tuntuu, että arki täällä on alkanut vihdoin rennolla otteella rullailemaan eteenpäin ja kulttuurishokin pahimmat hetket on nyt selätetty. Eli täällä sohvalla tietokonetta näpyttelee yksi väsynyt, mutta onnellinen vaihto-opiskelija. On tämä vaan aika mahtavaa puuhaa!

Avicii feat. Robbie Williams - The Days