Koko maailma ja ikuisuus

Viime päivät täällä ovat olleet erityisen kivoja. Kuten aikaisemmin jo vähän totesin, niin nyt on alkanut vähitellen tulla sellainen olo, että oma arki on itseni hallittavissa, eikä vain epämääräisten voimien, jotka repivät jaksamista jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Tuntuu, että jokaisen arkisen asian eteen on aikaisemmin pitänyt liittää sana vieras tai uusi. Liikkuvia osia elämässä on ollut enemmän kuin pieni mieleni on pystynyt käsittämään, saati hallitsemaan. Mutta nyt ovat palaset loksahdelleet kohdilleen ja tuntuu, että vihdoin pääsee todella nauttimaan elämästäni täällä.

Tämän hetken soljuvuudesta ja ihanuudesta huolimatta iski pieni Helsinki-ikävä, kun Facebook seinällä vastaan tullut Kuningasidean uusi musiikkivideo lähti play-nappulan painalluksen jälkeen pyörimään. On se Helsinki vaan niin ihana kaupunki. Nyt vasta konkretisoitui, että olen ollut Suomesta poissa jo kaksi ja puoli kuukautta. Pidempään kuin koskaan aiemmin. Hurjaa. Se lämmin ja kesäinen Helsinki, jonka elokuun puolessa välissä jätin taakseni, on nyt muuttunut sateiseksi ja kylmäksi. Vaikka rakastankin tätä kaupunkia, on varmasti mielettömän ihanaa päästä hivenen reilun kuukauden päästä tallustelemaan tuttuja katuja ja istuskelemaan bussiin numero 64. Ihanaa varmasti suureksi osaksi siksi, koska tiedän, että saan vielä palata tänne Kööpenhaminaan, kotiin, puoleksi vuodeksi. On sitä onnekas, kun saa asua kahdessa niin upeassa paikassa.

Tuo yllä oleva video on muutenkin äärimmäisen sopiva, sillä siinä soivaa biisiä on täällä ollessa tullut kulutettua sen ilmestymisestä asti äärettömän paljon. Nuo kappaleen sanat, kun vain sattuvat sopimaan tähän vaihtariaikaan täydellisesti.

"ehkäpä elämä onkin pienen pienen pieni kupillinen teetä kanssasi, oi rakkaani

nyt ja tässä, niin kovin kovin pienessä hetkessä on koko maailma ja ikuisuus"

Toivottavasti hetkessä elämisen asenteen saan sitten aikaan pakattua mukaan Suomeen.