Viikonloppu venyi päivää aiottua pidemmäksi, sillä juoksemisesta huolimatta onnistuimme myöhästymään maanantaina Kööpenhaminan bussista. Olisi pitänyt toki arvata, että seitsemän naista ja aikataulussa pysyminen ei ole ihan itsestäänselvä yhtälö. Loppu päivän suorat bussiyhteydet olivat täynnä. Muut tytöt nappasivat bussiliput, jotka veivät heidät Hampurin kautta Kööpenhaminaan. Itse päädyin ostamaan lipun seuraavalle päivälle ja jäin vielä yhdeksi yöksi Berliinin, sillä Maria ystävällisesti tarjosi hätämajoitusta. Oli ihanaa viettää rauhallinen ilta Kaisan ja Marian kanssa sen sijaan, että olisi ollut kotona vasta aamu seitsemän aikaan yli kahdentoista tunnin matkustamisen jälkeen.
Tiistai aamuna sain rauhassa katsella Modern Familyä ja puuhastella kouluhommia kasaan ennen bussille lähtemistä. Bussimatkan käytin tämän iltapäivän esitelmän tekoon ja artikkelien lukemiseen. Kahdeksan tuntia matkantekoa yksin oli äärimmäisen mukavaa ja leppoisaa. Pidän yksin reissaamisesta nykyään kovin paljon. Harvoin on niin paljon aikaa itselleen, ilman että laiskottelusta ja istuskelusta tulisi huono omatunto. Matkantekoa toki helpotti se, että välissä pääsi hetkeksi laivaan venyttelemään puutuneita jäseniä, sillä bussi hengaili Rostockin ja Tanskan välin laivan autokannella, jonne matkustajat eivät turvallisuus syistä saaneet jäädä.
Mutta takana mukava viikonloppu. Perjantai aamuna U-Bahnissa istuessa tuntui kuin olisi saapunut kotiin. Ihan hassua, miten paljon yhdestä kaupungista voikaan pitää. Tyhjensin tilini Primarkin sukkahousuihin ja DM:n hyllyltä kahmimiini pulloihin ja purnukoihin. Ostin kaksi kappaletta samettista hiusdonitsia ja koala-tohvelit. Söin falafel ähkyn, nautin ihanista brunsseista ja söin maailman parhaan juustokakun palasen neukölniläisessä kahvilassa. Kävelin auringon hiljalleen laskiessa puistoksi muutetulla lentokentällä. Kiipesin ostoskeskuksen katolle hissin ja parkkihallin autoliuskan kautta nauttimaan upeasta näköalasta ja tunnelmasta, jonka voi löytää vain Berliinistä. Valvoin yhtenä päivänä aamukahdeksaan. Bongailin TV-tornia eri puolilta kaupunkia. Katselin valtavan väkijoukon seasta, kun Berliinin muurin kaatumisen muistoksi entistä muuria mukaileva ilmapalloketju päästettiin ilmaan. Ja ennen kaikkea nautin niin uusien kuin vanhojenkin ystävien seurasta.
Palasin kotiin tänään puoli yhdenaikaan yöllä. Aamulla nukuin niin pitkään kuin vain pystyin, minkä jälkeen polkaisin koululle valmistelemaan iltapäivän suullista esitelmää. Se meni miten sun noin, mutta pääasia on, että nyt se on ohi.
Tänään on tasan kuukausi Suomeen ja (kandi)lomaan.
Kuvat ensimmäiseltä, aikalailla tasan viiden vuoden takaiselta, reissultani Berliiniin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti