Viime aikoina olen tehnyt asioita

Lomalta palattu rytinällä arkeen. Äärimmäisen kiva ja tapahtumarikas oli tuo viime viikkoinen efterårsferie. Silti oli myös ihanaa palata omaan kotiin ja omaan sänkyyn. Varsinkin tuohon jälkimmäiseen, edellisen yön kun vietin lentokentän mukavalla metallipenkillä sikiöasennossa matkatavaroihin kytkeytyneenä nukkuen. Ihan vaan siksi ettei tarvitse ottaa kallista taksia neljän aikaan yöllä, koska siihen aikaa en olisi yksin uskaltanut Tsekin pääkaupungissa seikkailla julkisilla.

Vaikka ihastuinkin palavasti Tšekkiin, oli jotenkin todella ihanaa ja rakasta palata takaisin Kööpenhaminaan. Takaisin kotiin. Tämä kaupunki alkaa oikeasti tuntua kodilta. Pienen etäisyyden saaminen auttoi tajuamaan sen. Ingen plads gerne hjem.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin.

Tiistaina kirjoiteltiin kirjeitä ja kortteja kahvila RETRO:ssa (Jægersborggade 14) aina sulkemisaikaan asti. Tarjolla oli tarvittavat välineet sekä postimerkit, kaikki tuo vain vapaaehtoista lahjoitusta vastaan. Siitä olikin pitkä aika, kun on viimeksi tullut tuoksuteltua kirjepapereita ja läiskittyä ihan liikaa tarroja kirjekuoriin. Ihan parasta! Näitä iltamia onneksi järjestetään nyt syksyllä käsittääkseni aina jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai. Hurraa!

Keskiviikkona lorvin pimeän laskeutumiseen asti kampuksen ATK-luokassa kirjoittamassa tanskan esseetä. Jonne pääsen vihdoin opiskelijakortillani aukioloaikojen ulkopuolella, koska keksi mistä kortin kaveriksi tarvittava PIN-koodi löytyy (tietysti vanhasta sähköpostista, jossa oli ohjeet Kööpenhaminan yliopiston sähköisen hakulomakkeen täyttämiseen, en tajua miten en heti keksinyt sitä sieltä kaivaa). Illalla vieteltiin Julian luona Meksiko-iltaa tortillojen ja tunnelmaan sopivan soittolistan siivittäminä. Baariin en jaksanut lähteä, mutta pyöräilin lopulta kotiin kuitenkin vasta aamuyöllä rauhallisen kaupungin läpi.

Torstai-iltana tanskan tunnilla oli jo lomaa odotteleva tunnelma ja lopetettiinkin kymmenen minuuttia aikaisemmin käytyämme sitä ennen läpi ryhmän lomasuunnitelmia. Tunnin jälkeen mutusteltiin Anna-Riikan kanssa loman alkamisen kunniaksi pizzaa puistonpenkillä Nyhavnia samalla ihastellen.

Perjantaina lueskelin hieman rästiin jääneitä koulujuttuja läpi, mutta aivot olivat jo hippasen liian lomatunnelmissa, joten kouluhommat vaihtuivat aika äkkiä Iholla-sarjan maratoniin. Illalla päätin lähteä neljän seinän sisältä pois, niinpä suuntasin kohti kampusta, jossa työt jo odottelivat Fredags barissa. Sieltä sitten päädyttiin heiluttamaan tanssijalkaa Meatpacking Districtille lähes aamu neljään asti.

Lauantaina nukuin pitkään ja fiilistelin illalla odottavaa Markus Krunegårdin keikkaa. Puoli viideltä treffattiin Julian ja Annun kanssa Kööpenhaminan päärautatieasemalla Öresundstågiin ja hujautettiin puolessa tunnissa Malmöhön. Ruotsissa nautittiin siistin ruokakaupan antimista sekä syötiin mukavan halvalla hyvät ja täyttävät mätöt Möllans falafel nimeä kantavassa ruokataivaassa. Vatsat täysinä suunnattiin Kulturbolagetiin ja kyllähän sen Markuksen keikka nyt vaan oli tosi hyvä. Kutkuttelee vähän lähteä Lundiin joulukuun alussa uusintakierrokselle. Annun ansiosta sängyn yläpuolella majailee myös keikan settilista. Nyt olen kunnon fangirl.

Sunnuntaina toivuin viikon monista pitkiksi venähtäneistä illoista. Illalla seikkailin lentokentälle Essiä vastaan. Nordhavn:in aseman lippuautomaatti päätti jumittua. Olin kuitenkin vaihtamassa S-tog:sta junaan jo seuraavalla asemalla, joten ajattelin, että varmaan ihan ok ostaa lippu vasta sieltä, kun ei se nyt tästä onnistu. Mitä vielä, S-tog:ssa oli totta kai sitten verenhimoiset lipuntarkastaja, joita onnistuin juuri ja juuri välttelemään määrätietoisella junan läpikävelyllä ja jollekin huonompionniselle kanssamatkustajalle napsahtaneiden sakkojen avustuksella. Østerportin asemalla nappasin taskuuni lipun ja pääsin lopulta oikein onnellisesti kentälle. Remontissa olevalla metrolla seikkailtuamme päästiin kotiin. Pöydässä odotti vuokraemännän kokkaama illallinen ja säänkyyn päästiin kaatumaan vasta reilusti puolen yön jälkeen.

Maanantaina vietettiin super tehokas turistipäivä. Vuokrattiin Essille hänen kauhukseen pyörä ja kierreltiin kaksipyöräisten avulla ympäri kaupunkia vesisateessa. Kotiin päästin parahiksi vuokraemännän järkkäämän Suomi-illallisen aikoihin alusvaatteita myöten märkinä. Väsymyksestä huolimatta jaksettiin valvoa taas yli puolen yön, jonka jälkeen olikin kiva pitkän päivän päätteeksi päästä hetkeksi lepäämään. Muu Suomi-porukka oli jaksanut valvoa parvekkeella aamu neljään asti jutellen.

Tiistaina suunnattiin Malmöhön syömään ja hieman ostoksille. Itse nappasin alennuksesta muutamat kristalli lasit joulukuussa Suomeen raahattaviksi. Koska ei vielä ollutkaan tarpeeksi juomalaseja, eh. Kiitos Lagerhaus. Illaksi palattiin takasin Juutinrauman salmen toiselle puolelle, jossa ohjelmasta huolehti Passenger keikkansa muodossa. Ihana mies ja kitara päräytys! Kiitos Essi vielä lipusta!

Keskiviikko aamuna keikasta toivuttuamme kävelimme kampukselle tulostelemaan illalla tarvittavat lentoliput. Sieltä suuntasimme nauttimaan Tivolin Halloween tunnelmasta ja uskaltauduttiin myös valtavan korkeaan ketjukaruselliin. Saatoin reagoida yllättävän hurjaan kyytiin pienellä hysterialla. Mahtava kokemus se kaikesta jännittävyydestään huolimatta oli. Käveltiin takaisin kotiin pientä maisemareittiä ja napattiin tavarat mukaan. Oli hauskaa mennä samaan aikaan kentälle, mutta eri porteille. Pienet on ihmisen ilot. Prahaan saavuin maailman mukavimman lennon päätteeksi. Laskeutuminen oli niin pehmeä etten sitä edes huomannut ja perilläkin oltiin reilusti etuajassa. Ihan itse (hyvien ohjeiden avustuksella) suuntasin hostellille nukkumaan.

Torstaina heräsin aikaisin ja yhdeksän jälkeen köröttelinkin jo kohti Tšekin toiseksi suurinta kaupunkia, Brnoa. Väsynyttä mieltä hellivät usvan pehmittämät kauniit kumpuilevat maisemat. Lisäksi vähän auttoivat myös bussin Wi-fi ja jokaisen tuolin takaa löytynyt näyttö, josta pystyi tutkailemaan leffoja sekä TV-sarjoja. Ihan okei. Brnon bussipysäkillä vastassa oli Jyri, jonka opastuksella käytiin heittämässä tavarani hostellille ja suunnattiin syömään. Lounaan jälkeen kierreltiin kaupunkia ja kiivettiin korkealle ihastelemaan maisemia. Ei meinannut tähän lättänään tanskanmaahan tottunut jaksaa kiipeillä Brnon vuoristossa (kukkuloilla). Kakkusen, mansikka mojiton ja kellotorniin kiipeilyn jälkeen törmättiin viehättävään ravintolaan, jonka ulkoalueelle istahdettiin puun katveeseen nauttimaan lasilliset paikallista punaviiniä. Sitten olikin pienen hostelli lepäilyn vuoro, jonka jälkeen tutkittiin Jyrin sekä hänen tšekkiläisen tutorin kanssa keskiaikateemaisessa ravintolassa, hallitseeko ne tšekkiläiset oikeasti oluet. Ja kyllähän ne hallitsi. Itse en ole hirveästi oluesta välitä, mutta nuo maistuivat vähän muulta kuin Lapin Kullalta tai nolo-Koffilta.

Perjantaina käväistiin poikain kanssa syömässä, ennen kuin suunnattiin Jyrin kanssa bussiasemalle ja takasin Prahaan päin. Olin ollut edellisenä aamuna niin väsynyt ja innoissani etten edes ollut huomannut, miten huonokuntoinen tie oli, mutta tällä kertaa huomasin, miten bussi rämisteli eteenpäin. Tsekattiin itsemme hostellille ja paineltiin tutustumaan kaupunkiin. Sattumalta meneillään oli Signal-valofestariviikonloppu, joten katsottiin kaupungilla muutama esitys ja jonka jälkeen notkuttiin yömyöhään ympäri kaupunkia.

Lauantaina raahasin tavarani toiseen hostelliin seuraava yötä varten. Sitten lähdettiinkin metsästämään The Invisible Exhibition -näyttelyä, joka osoittautui yhdeksi upeimmista kokemuksista pitkään aikaan. Ideana siis oli se, että pieni porukka laitetaan tunniksi aivan täysin pilkkopimeään tilaan, jossa sitten liikutaan ja tutkitaan löytyviä asioita ja esineitä sokean oppaan johdolla. Jännitin aluksi saisinko paniikkikohtauksen, kun joudun viettämään tunnin pimeässä. Liikkuminen ja eri tilojen tutkiminen täysin sokeana vei niin mukanaan, että lopulta kun istahdettiin pimeään baarikahvilaan keskustelemaan kierroksen herättäneistä fiiliksistä ja kysymyksistä, tuntui kuin aikaa ei olisi kulunut paljoakaan 15 minuuttia enempää. Paniikki vältetty. Menkää ihmeessä, jos koskaan on mahdollisuus. Vastaavia näyttelyitä taitaa löytyä ainakin Budapestista ja ehkäpä Varsovasta. Lähdettiin vielä läheiseen panimoon oluelle kahden samassa ryhmässä olleen tyypin kanssa. Illalla saatoin Jyrin bussiasemalle ja hostellilla nuokkumisen jälkeen sain itseni raahattua hetkeksi ulos. Väsymys vei kuitenkin voiton ja palasin suhteellisen aikaisin hostellille nukkumaan.

Sunnuntaina oli lauantain tavoin kaunis aurinkoinen ilma noin, joten mikä parempi kuin viettää koko päivä sisällä kauppakeskuksessa pyörien! Noh löysinpä talvitakin ja kohta lahoavien housujen tilalle uudet. Vielä tšekkiläisin halvoin hinnoin. Vähän kuin olisin säästänytkin tässä samalla. Niin on hyvä itselleen uskotella. Illalla matkustin konkarin elkein lentokentälle hieman ennen puolta yötä. Sunnuntain vaihtuessa maanantaiksi, torkahtelin muutamalla eri penkillä (ensi kerralla voisin vältellä ilmastointilaitteita terkuin pikku nuha), kunnes tiskit aukesivat ja sain laukun tiputettua matkasta pois. Sitten nuokuinkin turvatarkastuksen paremmalla puolella, kunnes pääsin koneeseen nuokkumaan vielä hivenen lisää. Kotona oli aamu kymmenen aikaan väsyneenä, mutta onnellisena. Suihkun jälkeen, hyppäsin viikon tauon jälkeen pyörän selkään. Äkkiä oli pyöräilykunto rapistunut, mutta eiköhän sitä tässä taas ruotuun pääse. Luennon jälkeen käväistiin vielä Anna-Riikan kanssa sushilla. Tanskan läksytkin tässä illalla jaksoin tehdä. Nähtävästi välillä osaan olla ihan jotain muutakin kuin laiska.

Nyt aika palata hetkeksi opiskelijan arkeen ja alkaa näppäillä kasaan ensi maanantaina palautettavaa esseetä. Onneksi arkea saapuu pian piristämään muutama vieras. En malta odottaa!