Vähemmän puhetta, enemmän tekoja

Viime viikolla olin kummallisen stressaantunut ja ahdistunut. Tuntui, että kaikki maailman asiat omasta tulevaisuudesta kermaviilin puuttumiseen kaupan hyllyltä, pyyhkäisivät valtavana stressitsunamina ylitse. Tunne oli hassu, sillä samalla kun kroppa oli todella stressaantunut, en henkisesti kokenut olevani yhtä stressaantunut kuin kropan oireet antoivat ymmärtää. Viikko kuluikin vain luennoille raahautuessa ja illat kotona ihmeellisissä vatsakivuissa riutuessa. Viikonlopunkin otin mahdollisimman rauhallisesti sisäistä zeniä etsien.

Nyt kivut ovat onneksi helpottaneet, vaikka vatsa on edelleen vähän epävakaa. Omalle lääkärille koitin viime perjantaina soitella, mutta sieltä ei outoa kyllä vastannut yhtään kukaan. Pitää varmuuden vuoksi siellä jotenkin päästä jossain välissä käväisemään ja tarkistamaan ettei tämä oireilu johdu vaikkapa jostain ruoka-aineesta. Pitääkin nyt koittaa syödä masuystävällistä ruokaa, käydä kävelyllä ja nähdä enemmän ihmisiä. Viime viikon pakkoeristäytyminen ei tehnyt mielen tasapainolle hyvää. Tuli vietettyä liikaa aikaa omien ajatuksiensa kanssa eikä sekään ehkä auttanut, että päädyin lueskelemaan netinsyövereistä liikaa ihmisyyden pahoista puolista. Mielenkiintoista, mutta ei ehkä sitä fiksuinta viihdettä syksyisiin koti-iltoihin.

Sunnuntaina jaksoin iltapäivästä polkea Studenterhusetille keskustaan. Siellä järjestetään aina kuun ensimmäinen sunnuntai iso kirppis, missä opiskelijat ovat myymässä. Paljon hyviä vaatteita pääsääntöisesti äärimmäisen halvoin hinnoin. Itse löysin mm. uuden parin samettilegginssejä kohta hajoavien tilalle. Ja hyvä niin, sillä olin lokakuisen auringon hullaannuttamana lähtenyt liikkeelle mekossa ilman sukkahousuja ja takinkin oli jättänyt kotiin. Uudet vaatteet päälle kiskottuina pyöräilin  illalla mukavan päivän jälkeen kotiin. Sunnuntaista on muodostunut ehdoton lempipäivä. Ensin iltapäivä vierähtää jollain kirpparilla pyörien ja sitten sen jälkeen voikin loppupäivän käyttää kahviloissa ja ravintoloissa notkuen. Parasta.

Tänään suuntaan tanskan tunnin jälkeen Nørrebrohon. Kahvila RETRO (Jægersborggade 14) pistää illaksi pystyyn pop-up postitoimiston, jossa on tarjolla kirjeiden kirjoittamiseen vaadittavat välineet ja postimerkitkin kirjekuoriin saa ilmaiseksi. Ihan mahtava idea! Lauantaina aion suunnata Malmöhön Markus Krunegårdin keikalle. Jee! Sunnuntai-illalla saankin sitten ensimmäisen Suomen vieraan Essin muodossa. Tupla jee! Ensi viikko onkin kivasti opetuksesta vapaata, joten on aikaa esitellä kaupunkia. Keskiviikkona suunnataan sitten yhdessä lentokentälle, josta Essi lähtee takaisin Suomeen ja minä hyppään Prahaan vievään koneeseen. Minua viehättää jotenkin todella paljon ajatus siitä, että ollaan samaan aikaan lentokentällä, mutta mennäänkin eri koneisiin. Tsekin reissuun en ole vielä mitenkään valmistautunut. Edes yöpaikkaa en ole saanut aikaiseksi varata. Ehkä huomenna. Tarkoitus olisi myös päästä Prahan lisäksi Bronohon moikkaamaan poikia. Katsotaan millainen seikkailu ensi viikko onkaan.

Eilen vinguttelin luottokorttiani. Nappasin bussiliput Berliiniin. Kahdeksan tuntia köröttelyä suuntaansa. Reissu ajoittuu marraskuuhun, muurinmurtumisen 25-vuotisjuhlapäivän tienoille. Pienoinen vahinkoperinne itselleni, sillä ensimmäinen Berliinin reissuni sattui vahingossa ajoittumaan muurinmurtumisen 20-vuotis juhlallisuuksiin. Jos tämän vaikka ottaisi tästä lähin viisvuotis perinteeksi. Olenhan kuitenkin saman ikäinen kuin tuo murtunut muuri.

Tuon reissun lisäksi visa vingahti Suomen tuovien lentolippujen verran. Täällä luennot loppuvat 10. joulukuuta ja lentoni on Helsinki-Vantaalla 12. joulukuuta. Joulun jälkeen suuntaan sitten juhlistamaan uutta vuotta takaisin Kööpenhaminaan ja valmistaitumaan tammikuun esseetenttiin.

Kiva päästä hetkeksi kotimaisemiin, vaikka aluksi vähän mietitytti, että voinko nyt noin pitkän Suomi visiitin itselleni sallia. Menisihän siinä monta päivää vaihtariaikaa ihan ohi. Päätin kuitenkin, että itselleni on oman jaksamisen kannalta tärkeää päästä tässä lukukausien välissä pidemmäksi ajaksi kotimaahan. Onhan tuossa vielä puoli vuotta aikaa nauttia vaihtokokemuksesta. Ei se kotimaassa käynti vie siltä hohtoa ja taikaa pois, ainakaan omalla kohdallani en jaksa uskoa siihen yhtään.

Suomen reissulla on toki akateeminen taka-ajatus. Tarkoituksena olisi viettää arkipäivät kirjastolla kandiartikkelien kanssa. Toivotaan, että siinä vihdoin onnistun. Ainakin kotona on joku, joka kiskoo aamulla ylös sängystä. Saisi ehkä konkreettisilla teoilla vihdoin tuota takaraivoissa koko ajan pientä stressiä aiheuttavaa kandinmörköä kutistettua. Katsotaan, miten hyvin tuo tekeminen lopulta konkretisoituu, kun kirjaston penkille pitää oikeasti istahtaa. Olen pahimman laatuinen suunnittelija. Yleensä tulee suunniteltua ja pohdittua asioita enemmän kuin lopulta tehtyä. Toivon että, kun aikaa on nyt varattu vain ja ainoastaan kandin tekemiseen, saan jotain aikaiseksi. Ei tarvitse ajatuksissa keskittyä moneen eri asiaan samanaikaisesti. Tulee vaihdon toisestakin puolesta sitten mukavampi, kun suurin askel tuon pikku mörön kukistamiseksi on otettu.

Kohta syön ehkä sadatta päivää putkeen samaa epäonnistunutta sosekettoa (kukaan muu kuin minä ei voi saada sosekeitosta pahaa). Sitten suuntaan pyörän kanssa ulos kaatosateeseen ja kohti tanskan tuntia.