København, she makes me feel

Juuri tässä ja nyt olen pakahtua Kööpenhaminan ja Tanskan upeudesta. 

Olen todella onnellinen, että olen kulkenut juuri niitä polkuja joita olen, sillä ne ovat tuoneet minut tänne. Monet pienet asiat ja hetket ovat vaikuttaneet siihen, että edes päätin lähteä vaihtoon. Saati juuri Kööpenhaminaan. Kaikki se vaiva ja työ, mitä olen nähnyt ja tehnyt tänne pääsemiseksi, ovat todellakin olleet tämän kaupungin ja kokemuksen arvoisia. Niin ihanien pienten sattumusten kautta olen päätynyt tänne. Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen niistä jokaisesta. 

Ja ei, ei täällä aina niin hohdokasta ole, yhtälailla normaalia arkea täällä saa myös elää. Ihan samalla tavalla täällä on saanut stressata ja ahdistua arkisista asioista kuin missä tahansa muuallakin. Ajoittan enemmän ja useammin kuin Suomessa olisi. Rutiinien luominen, opintojen kanssa taistelu ja täysin uuden tukiverkoston luominen eivät ole joka hetki maistuneet hyvältä. Mutta oi että, kun puitteet ja ilmapiiri vain ovat jotain, mistä tulen tuskin koskaan saamaan tarpeekseni. Tanskalainen elämänasenne on niin rento, aito ja rehellinen. Täällä osataan elää. Kunhan sen muistaa, tuntuvat nuo arkisetkin asiat paljon kestettävimmiltä. En voi kuin rakastaa tätä maata ja kaupunkia.

Kaiken tämän tajusin tänään yhdessä inpiroivimmista paikoista, jossa olen koskaan käynyt. Se paikka on nimeltään Statens Museum for Kunst, jossa tänään juhlistettiin uuden näyttelyn sekä puistoalueen avajaisia tanskalaisen rennolla asenteella, hyvän musiikin kaikuessa museon käytävillä ja oluen läikkyessä museon lattioille.

Haluan muistaa tämän tunteen silloin, kun arki ahdistaa eikä onnellisuuden siemen meinaa itää. Tässä ja nyt on oikein hyvä olla. Pienissä hetkissä on taikaa.