Jihuu, se oli siinä!

Eilinen päivä oli sään puolesta kurja, oli harmaata, sateista ja tuulista koko päivän. Pakoilin sadetta kohtaamalla opiskeluvelvollisuuksia. Istuttiin Nørrebrossa ryhmäläiseni luona kahdeksan ja puoli tuntia työstämässä antropologian kurssin kenttätyön raporttia. Päivän lopuksi saatiin 43 sivuiseksi paisunut työ pakettiin ja palautettua. Kotiin poljin sateessa; sadetakki hiosti inhottavasti, kova tuulen takia tuntui, että poljin koko ajan paikallani, ja päässä humisi, koska hartiat olivat monen tunnin sohvalla kyhjöttämisen ja koneen näpyttelyn tuloksena ihan jumissa. Mutta ihanaa helpotuksen tunnetta siitä, että ensimmäinen tentti oli palautettu, ei voinut himmentää mikään.

Tänään olen koko päivän kirjoittanut viimeistä tenttiäni ja kuunnellut Gimmeliä. Sain esseen juuri monen ruokailuhuoneessa huokaillun tunnin jälkeen valmiiksi ja palautettua! Jopa yksitoista tuntia ennen palautuksen takarajaa. En jaksanut ihan parhaimmalla ajatuksella lukea tekstiä läpi. Olen viimeiset kaksitoista päivää istunut 8-12 tuntisia päiviä kampuksella, Jyllannissa tai kotona opiskelemassa, joten energiatasot eivät enää viimeisillä hetkillä olleet ihan huipussaan. Mutta nyt voin vihdoin loppurutistuksen jälkeen liittyä niiden ällöttävien kesälomaa hehkuttavien ihmisten joukkoon. Viikonlopuksi on sopivasti lupailtu asteiden nousevan pariinkymppiin. Tosin Kööpenhaminassa sää nyt vaihtelee viiden minuutin sisällä helteen, rakeiden ja myrskytuulen välillä, joten katsotaan, miten nuo ennusteet lopulta pitävät paikkansa.

En olisi syksyn ensimmäisen luennon jälkeen uskonut, että vielä koittaa päivä, jolloin kaikki lukuvuoden koulutyöt ovat valmiita. Nyt enää pitää jännittää pääseekö kursseista läpi. Toivottavasti, sillä ei kiinnosta ihan heti uudestaan pusertaa 15 sivuisia esseitä ulos. Vielä on pessimisti ei pety –asenne, eli juhlitaan näitä akateemisia saavutuksia kunnolla vasta sitten, kun suoritusotteessa näkyy läpi kelpuuttava arvosana. Pitelen kaikkea mahdollista ristissä, että se olisi nyt tältä keväältä tässä, ja saisi kesän keskittyä seuraaviin opiskeluhaasteisiin.

Sydän hakkaa päivän sokeriyliannostuksen, stressin ja adrenaliiniryöpyn seurauksena hulluna. Koitan rauhoittua nukkumaan, jotta huomenna jaksaa touhuta kivoja ensimmäisen kesälomapäivän kunniaksi. Ainakin Fafa's (Kööpenhaminaan avattiin Fafa's muutama kuukausi takaperin, vihdoin täältäkin saa ruokaa, jossa on halloumia) treffit kaverin kanssa iltapäivällä, jonka jälkeen voisi pyöriä tällä hetkellä kaupungin vallanneen Distortionin (kai vähän kuin Kallio Block Party, mutta potenssiin tuhat) tapahtumissa Vesterbrossa. Kandin kirjoittamiseenkin pitäisi alkaa orientoitua. Että se siitä kesälomasta heh.

Heitän itseni kanssa kunnon ylävitoset sen kunniaksi, että vaihtovuosi vaikuttaisi kaikesta pessimismistä huolimatta olevan akateemisella tasolla paketissa. Pitää vähän paukutella henkseleitä ja olla ylpeä itsestään ja vuoden aherruksesta. Jos vaikka näkisi tänä yönä vähän vähemmän painajaismaisia unia kuin tammikuussa palautetun tentin jälkeen.