Kuinkas sitten kävikään.
Laukku makaa edelleen koskemattomana ja artikkelit sisältävään kirjaan en ole luonut katsettakaan (okei valehtelin, juuri vilkaisin nopeasti onko kirja vielä omalla paikallaan).
Heräsin harmaaseen Kööpenhaminan aamuun itselleni epätyypillisen aikaisin eli jo ennen yhdeksää. Ihan lupaava alku siis.
Mutta tein heti virheen ja nappasin tietokoneen mukanani sänkyyn. Siellä olen lojunut tähän asti. Päiväni alkoi tämän blogikirjoituksen lukemisella, josta jatkoin netin syövereissä läpi kahlaillen blogikirjoituksia, kommentteja, artikkeleita ja youtube-videoita niin juuri äänestämisestä, tulevista vaaleista, Suomen poliittisesta järjestelmästä kuin feminismistä.
Sen verran hetkeksi ryhdistäydyin, että aamupalaksi sain heitettyä pestoa muutaman ruisleivän päälle ja tuhottua paketillisen tarjouksessa olleita viinirypäleitä. Roskapussikin kulkeutui vihdoin alakerran roskakatokseen, kun sen haju alkoi vihdoin olla liian piinaava (ensin tosin luulin, että haju tuli minusta, lol). Saavutuksia kai ovat ne pienetkin saavutukset.
Aamusta sää on kirkastunut eilisen kaltaiseksi lämpimäksi ja kirkkaaksi kevätpäiväksi (eilen nautittiin luennon jälkeen kevään toinen ateria ulkona auringonpaisteessa istuen, ihan kreisi siistii).
Vaikka toisaalta tällaiset tietokone sylissä vietetyt päivät turhauttavat, ovat ne silti parhaimmillaan tämän päivän tavoin mahdottoman inspiroivia ja uusia näkökulmia avaavia, kun ei eksy tuijottelemaan pelkästään kissavideoita. Ei sillä etteikö sekin voisi olla kovin inspiroivaa ja välillä varsin tarpeellistakin.
Nyt odottelen pastaveden kiehumista, jotta saisin lautaselleni feta-kikherne-pesto-pastaa.
Syötyäni suuntaan vihdoin ulos kolostani kohti Nørrebrota juhlistamaan norjalaisen ystäväni, Marien, synttäreitä. Tekee ehkä ihan hyvää nähdä ihmisiä muuallakin kuin blogien profiilikuvissa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti