Kuulumisoksennus

Uudenvuoden vastaanotosta on täällä selvitty. Vaikka vuosiluku on jo ehtinyt vaihtumaan, voinemme silti katsahtaa vielä menneen vuoden viimeisiin viikkoihin.

Lähdin Suomeen joulukuun 12. päivä, joka ajoittui perjantaihin.

Lähtöä edeltävällä viikolla olin selvinnyt kunniallisesti tuskaisista tanskan tenteistä, jopa ihan siedettävin arvosanoin. Kirjallisesta tentistä sain toiseksi parhaan arvosanan (10) ja suullisesta jollain ihmeellä kolmanneksi parhaan (7), vaikka kuulostinkin ihan suomenruotsalaiselta. Täkäläisessä arvosana-asteikossa 12 on paras ja -3 heikoin suoritus, niiden välistä löytyy 10, 7, 4, 02, 00. Loogista, jep jep. Tuon kielen kanssa taistelu on ollut niin tuskaista, että ei nyt yhtään jaksaisi tulevana keväänä kiusata sillä itseään, mutta pakko se vaan on, sillä olisi kovasti miellyttävämpää, jos kaikki ympärillä ei kielen suhteen tuntuisi niin vieraalta.

Tenttien jälkeen hyppäsin Islantiin vievään koneeseen. Siellä nautiskelin upeista maisemista, auton kyydissä köröttelystä, kuumassa lähteessä lillumisesta, lumisateesta, ystävällisistä ihmisistä ja ennen kaikkea hyvästä matkaseurasta. Kolmea yötä pidempään en ehtinyt upeasta Islannista nauttimaan ennen kuin piti palata takaisin Kööpenhaminaan.

Suomeen lähtöviikon maanantai kului reissaamiseen, koska istuimme Islannista kotiin tuovassa koneessa muutaman ylimääräisen tunnin, kun lentokoneen mahdollista teknistä vikaa selviteltiin. Kotona olin vasta tiistain puolella. Tiistaina nukuin paljon ja illalla vietettiin monen mahtavan tyypin läksiäisillallista tonttulakit päässä (postauksen kuvat ovat tuolta illalta, kerrankin ollut kamera mukana). Keskiviikkona suoraan vuoden 2014 viimeiseltä luennolta kiiruhdin tänne etelään lennähtänyttä Ullaa vastaan. Söimme hyvin ja juhlistimme illalla Studenterhusetilla ystäväni Julian synttäreitä. Torstai alkoi aamupalalla ja jatkui visiitillä kissa-kahvilaan, jossa hörpittiin kissakuvioitua lattea ja nautittiin, niin ikään kissakuvioitua, porkkanakakkua. Illalla heittelin pyykkipussin sisällön matkalaukkuun muutaman tuliaisen seuraksi. Perjantaiaamuna heräsin kuuden aikoihin. Jätin Ullan vielä hetkeksi nukkumaan, sillä oma junani vei minut lentoasemalle, Ulla puolestaan junaili myöhemmin Ruotsin puolelle. Laukku painoi ruhtinaalliset 21 kiloa. Sen siitä saa kun raahaa mukanaan jouluolutta ja eikä oikein jaksa miettiä, mitä kahden viikon aikana saattaisi oikeasti tarvita.

Suomen loma meni niin hyvissä kuin ikävämmissäkin merkeissä (mm. vatsatauti teki olosta aika rattoisan). Kandi edistyi sairastumisen takia vain puoleen aiotusta, mutta onneksi silti syntyi positiivinen fiilis aihetta kohtaan ja stressi hälveni hivenen. Kaikesta ikävästä huolimatta oli ihanaa olla maassa, jossa ympärillä puhutaan tuttua kieltä (vaikka täällä olen paljon Suomea puhunutkin, niin silti tuntui aluksi kummallisen hankalalta ja luonnottomalta käyttää suomea palvelutilanteissa) ja jossa asuvat niin perhe kuin ystävätkin. Luntakin saatiin jouluksi kuin tilauksesta, joten kauniista lumimaisemistakin pääsin nauttimaan. Ihanaa oli vain olla sekä nähdä tuttuja paikkoja ja ihmisiä. Bussissa istumista oli jo ollut ikävä (laiskuuksissani ostin itselleni joululahjaksi Kööpenhaminaan nyt matkalipun helmikuun loppuun asti).

Tiivistetysti voisi todeta, että hiukset lyhenivät parillakymmenellä sentillä, uusin Nälkäpeli elokuva oli edeltäjiensä tavoin loistava, joulutortut ovat edelleen hyvä, juustoöverit oli ihan ok, Loosessa soi hyvä musiikki ja kermaviili oli niin hyvää kuin muistinkin. Juustonaksut eivät olleen neljän kuukauden kuolaamisen arvoisia, vaikka hyviä olivatkin. Suomessa käväisy oli todella ihanaa ja olisin hyvin voinut sinne vielä pidemmäksikin aikaa jäädä.

Viikon takainen Tanskaan paluu tuntui lähes vaikeammalta kuin tänne lähtö viime elokuussa. Jotenkin tuli olo ettei edes ihan kamalasti olisi harmittanut, jos nyt olisi pitänyt lopullisesti jäädä Suomeen. Samalla olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että minulla on vielä puoli vuotta aikaa tutkia kaupunkia, tavata mahtavia tyyppejä, suorittaa äärimmäisen mielenkiintoisia kursseja ja nauttia vapaudesta.

Tuo kaksijakoinen fiilis johtui suurimmaksi osaksi siitä, että useat kavereista olivat kotimaavisiittini aikana kadonneet. Viimeisetkin puolivuotiset lähtevät seuraavan kuukauden kuluessa. Kaupunkiin ja omaan kotiin oli toki kiva palata, mutta tuskastuttavaa, kun taas pitää alkaa luomaan turvaverkkoa uudestaan. Ihan kaikille ystäville ei tarvitse vielä jättää hyvästejä, sillä osa onneksi jatkaa täällä opiskelua vielä tulevankin lukukauden puolella. Onneksi. Ja ken tietää, miten siistejä tyyppejä täältä ensi lukukautena löytyy. Nyt keväällä ehkä jaksaa olla hivenen sosiaalisempi, kun englanti sujuu luontevammin ja olo on kotiutuneempi.

Tämän vuodenvaihde viikon olen ollut yksin kotosalla, sillä talon muu väki on ollut reissussa. Meillä ollaankin sitten hengaltu paljon. Olen laiskuri, joten on ihanaa saada olla kotona, mutta samalla tuntea tekevänsä jotain järkevää, koska kaverit ovat kylässä.

Maanantaina pyörähdettiin Marian kanssa tutkimassa keskustan aletarjontaa ja kauhistelemassa ahdistavaa ihmismäärää. Ilta kului rennosti sohvalla tyhjästä asunnosta nauttien.

Tiistaina järkkäilimmekin Suomi-porukalla illallisen täällä meidän luona. Oli ihanaa nähdä tuttuja kasvoja ja kuulla muiden lomakuulumiset. Sain myös muutaman yökyläläisen sohville nukkumaan. Vaikka onkin kivaa, että välillä saa asunnon kokonaan itselleni, osaavat nämä satakuusikymmentä neliötä narisevine puulattioineen olla yksin vähän pelottavia. Varsinkin yöaikaan.

Keskiviikkona heräiltiin hitaasti uudenvuodenaattoon. Kaupat sulkeutuivat kello kolme iltapäivällä, joten sitä ennen haettiin tarvikkeet mm. perunasalaattiin. Vuokranantajieni poika tuli tänne neljän aikoihin ystävineen kokkailemaan illallista. Itse aloitin perunasalaatin väsäämisen kuuden aikoihin ja totaalisesti unohdin katsoa kuningattaren uuden vuoden puheen. Onneksi tiivistelmiä ja analyysejä puheesta on saanut kuulla ja lukea koko loppuviikon. Syötyämme yhdistimme juhlat ja valvoimmekin lopulta aamu viiteen. Ennen puolta yötä kerkesimme järville poksauttamaan skumppapullon ja ihastelemaan (ja vähän pelkäämään) keskiyön raketteja. Eipä sillä etteikö niitä raketteja olisi ennen keskiyötäkin ja sen jälkeenkin poksahdellut ihan kiitettävästi. Rakettien räiske jatkui hiljalleen koko loppuviikon.

Torstaina juhlinnasta toivuttuamme raahauduttiin Marian luokse taas vaihteeksi illallistamaan ja sanomaan heipat ennen kuin Maria häipyisi seuraavana päivänä takaisin Suomeen.

Perjantaina käytiin Østerbrossa kävelyllä, mutta paettiin äkkiä kylmää tuulta pakoon Pixieen hamppareiden ja keiton äärelle. Illalla tehtiin meillä uuden vuoden jämistä drinkkejä ja katseltiin leffaa.

Lauantaina yritettiin leikkiä pyörävarkaita ja murtaa Julian jumiin jäänyttä pyöränlukkoa heikoin tuloksin. Myöhemmin suunnattiin Tivolin ulkopuolelle ihastelemaan huvipuiston ilotulituksia (niistä kun ei oltukkaan saatu tarpeeksi) ja jatkettiin Nørrebrohon Gefährlich nimiseen baariin istumaan iltaa vaihtariporukalla. Taas sai jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin ystävälle ja tutulle.

Sunnuntain sujahti kotona koomaillessa ja sisältä käsin upeasta auringonpaisteesta nauttien. Ei kiireisen viikon päätteeksi jaksanut vain liikkua mihinkään. Yle Areenaan oli päivittynyt kertaheitolla viisi uutta jaksoa Sykettä, joka totta kai vaati pienen telkkariputken. Talon väkikin palasi lomilta takaisin kotiin ja minä menin lähes ihmisten aikaan nukkumaan.

Tänään kaivauduin peiton alta puolenpäivän aikaan ja reissasin bussilla kampukselle syömään. Antropologian johdantokurssin tenttikysymykset ilmestyivät yöllä, joten niiden kimppuun tässä olen hitaasti yrittänyt käydä. Viidestä kysymyksestä vastattavaksi pitää valita yksi ja kirjoitella kurssilla läpikäydyn kirjallisuuden avulla noin 10 sivun mittainen essee. Seuraavat kaksi viikkoa kuluvat tuon koe-esseetä parissa. Onneksi Kaisa ja Jemima saapuvat ensi perjantaina vetämään minut hetkiksi irti kirjoista ja artikkeleista, ettei tässä ihan pääse höpertymään.

Kokeen palautettuani hyppäänkin taas vaihteeksi lentokoneeseen ja matkusta Skotlantiin moikkailemaan tuttuja. En malta odottaa, että tentti on ohi ja pääsen tutustumaan kahteen entuudestaan vieraaseen kaupunkiin, Edinburghiin ja Glasgow'hun!

Skotlannin reissun jälkeen on vielä viikko vapaata ennen kuin luennot taas alkavat. Eiköhän tuolle viikolle jotain orientoivaa ohjelmaa järjesty, että pääsee heti tutkailemaan minkälaista porukkaa täältä tänä keväänä löytyy.

Sellainen tarina tällä kertaa. Aivan ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Mitä teille kuuluu?