Kööpenhaminalaisen opiskelijan muistelmat

Takana on pitkä viikko. Lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. Olen muuttanut, tutustunut uusiin ihmisiin, pyöräillyt kymmeniä kilometrejä ja aloittanut opinnot. En muista koskaan aikaisemmin elämässäni olleeni niin väsynyt kuin koko viime viikon olin. Se aiemmin vallinnut väsymys ei ollut kyllä mitään viime viikkoiseen verrattuna. Väsymyksestä huolimatta olen jaksanut yllättävän hyvin painaa eteenpäin. Ajatus siitä, että kyllä tämä vielä helpottaa, auttaa jaksamaan.

Se ettei tanskaa vielä ymmärrä lähes ollenkaan, väsyttää todella paljon. Lisäksi itsensä ilmaiseminen englanniksi on vielä kovin rankkaa. Eniten ärsyttää se, kun olisi niin paljon enemmän annettavaa, mutta ei vielä ole tarpeeksi sujuvuutta itsensä ilmaisuun. Arkeen paluu on myös ollut väsyttävää. Kurssit ovat todella haastavia ja puolet ajasta olen aivan pihalla. Vaihtaminen luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin ei ole vielä viikossa ihan sujuvasti onnistunut. Väsymyksen keskellä ryhmäkeskusteluihin vaadittava ajattelu ei ole sujunut. Onneksi muutamia ymmärtämisen ja oivalluksen hetkiä on sentään ollut, vaikka suurimman osan ajasta koen luennoilla oloni vain todella tyhmäksi ja idiootiksi. Antropologiksi muuntuminen ottanee oman aikansa.

Vaikka tänään olen edelleen väsyttänyt, niin sen kokonaisvaltaisuus ei ole enää ollut niin musertavaa. Pienen pienien rutiinien, kuten pyöräreitin yliopistolle, löytyminen ja muodostuminen ovat varmasti avain asemassa väsymyksen pienoiseen vähenemiseen. Ihan kaikki ei enää ole niin uutta, ihmeellistä ja väsyttävää. Jotain asioita voin jo tehdä sen enempiä ajattelematta.

Mutta aloitetaanpa alusta ja jaaritellaan oikein kunnolla. Hae ihmeessä kuppi teetä ennen kuin jatkat lukemista. Juttua riittää.

Maanantaina tosiaan kampesin itseni aamukahdeksaksi luennolle, jossa oltiinkin perjantaina treffattujen kavereiden kassa hätäisinä hikkeinä jo puoli tuntia ennen luennon alkua. Luennoitsijaa ei kuitenkaan näkynyt, vaikka luennon ilmoitetusta alkamisajasta oli kulunut viisitoista minuuttia. Myös kurssilaisia oli paikalla kummallisen vähän. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että luokkahuoneet olivat menneet kurssinpitäjältä sekaisin ja kurssi oli startannut väärässä paikassa. Päädyimme lopulta luennoitsijan kanssa samaan huoneeseen. Täkäläisen yliopistouran ensimmäisen luennon jälkeen kiisin metrolla takaisin Christianshavniin pakkaamaan omaisuuteni rinkkaan, matkalaukkuun, reppuun sekä kahteen viikonloppukassiin. Vähän olivat tavarat päässet levähtämään suurempaan tilaan kahdessa viikossa. Raahasin tavarat tienvarteen ja soitin taksikeskukseen. Toisessa päässä vastasi tanskankielinen automaatti, josta ymmärsin vain sen, että jotain numeroa piti painaa, jotta jotain. Siinä sitten summamutikassa näppäilin jonkun numeron ja odottelin, kun minua siirreltiin ihmiseltä toiselle ennen kuin löytyi joku joka osasi puhua tarpeeksi englantia. Taksi kurvasi pienen odottelun jälkeen paikalle ja mukava taksikuski heitti tavarat kyytiin. Matka vierähti kuskin kanssa jutustellessa nopeasti ja äkkiä olin jo Østerbrossa. Ihana vuokraemäntä oli teen ja leivoksen kanssa vastassa, kun raahasin kantamukseni toiseen kerrokseen. Ihastelin huonetta ja asuntoa, minkä jälkeen pikaisesti tyhjensin laukkuni. Kauaa en ehtinyt taloksi asettua, kun jo piti kävellä uusia kotikatuja pitkin takasin kampukselle päivän toiselle luennolle. Ennen luentoa kävin ostamassa syyslukukauden kurssikirjat yliopistolla sijaitsevasta kirjakaupasta. Muutama muukin opiskelija oli päättänyt napata kirjat mukaan lukuvuoden alkajaisiksi, joten jono mutkitteli hyvin pitkälle ulos kaupasta ja tekin kaupan sisälläkin silmukan. Sain kuitenkin kirjat maksettua (ja yritin olla ajattelematta, kuinka monella kympillä tili siinä sujuvasti tyhjeni) juuri ennen kun piti juosta luennolle. Illalla vietettiin äärimmäisen mukava tervetulo-illallinen vuokranantaja pariskunnan kanssa. Pitkän päivän jälkeen valmiiksi pedattuun sänkyyn oli ihana kaatua. Ensimmäinen yö uudessa kodissa tuli nukuttua hyvin.

Tiistaina ei ollut luentoja, joten suunnattiin muutaman kaverin kanssa kampuksen kanttiinin kautta keskustaan shoppailemaan. Itselläni oli tähtäimessä vähän jotain pientä, kivaa ja käytännöllistä uuteen huoneeseen. Vaikka huoneeni täällä on kyllä todella ihana, on silti kiva, että myös oma persoona näkyy. Huoneesta löytyy lautalattiat, leveät ikkunalaudat, vuokraemännän käsialaa oleva mielettömän hieno ja iso taulu, mukava sänky sekä suuri kirjoituspöytä eikä aluekaan voisi paljoa ihanampi olla (toki kestää vielä hyvä hetki, että kotirutiinit täällä löytyvät, en esimerkiksi ole ehtinyt kunnolla vielä tekemään täällä ruokaa, kun olen ollut niin kiireinen ja väsynyt, mutta tiedän, että tänne on onni sitten aikanaan kotiutua). Kaupunkikierrospäivän kunniaksi hyppäsin ensimmäistä kertaa Kööpenhaminassa pyörän satulaan. Oli mahtava tunne vapaasti viilettää (tai madella, öhm, aika moni kokenut Kööpenhaminalainen sujahti ohitseni) minne halusi, ei se pyöräily niin hurjaa ollut kuin olin kuvitellut. Kaupungilta löytyi opiskelijabudjettiin sopivia juttuja kotia kotoistamaan. Kaverit pitivät hyvin ruodussa, eikä tullut hankittua mitään turhaa. Kotimatkalla kävin vielä tutkimassa uudella kotikadulla sijaitsevat putiikit, jonka jälkeen kaikki akuutisti tarpeellinen olikin hankittu. Loppuillan käytin tavaroiden järjestelyyn ja huoneen laittamiseen. Yritin toki lukaista seuraavan aamun luennon artikkelit, mutta väsymys pakotti ennen yhdeksää sänkyyn ja untenmaille. Siistissä ja omannäköisessä huoneessa olikin hyvä nukkua.

Keskiviikkona jo suhteellisen kokeneena nappasin pyörän alle ja köröttelin aamuluennolle. Sen jälkeen lueskelin iltapäivän luennon artikkeleita aurinkoisella pihalla. Luennolta lähdettiin toisen suomalaisen antropologian vaihtarin kanssa hakemaan kaupasta pientä sapuskaa ja suunnattiin järven rantaan. Oli mukavaa kaiken väsyttävän englannin sokelluksen jälkeen puhua omaa äidinkieltä, vaikka sekin tuntui kyllä kaiken väsymyksen keskellä olevan haastavaa.

Torstaina yritin saada luettua seuraavan viikon luentomateriaaleja läpi, mutta, kuten sanottu, tämä siirtyminen luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin ei ollut ihan helpoin varsinkaan ihan käsittämättömässä ja jatkuvassa väsymyksen tilassa, joten kovin rakentava päivä ei opiskelun suhteen ollut, vaikka yliopistolla iltakuuteen asti hengailinkin. Kampuksen Café Kommunessa hengailessani sain muutaman sattumuksen kautta kutsun elämäni ensimmäiseen pöytäfudis matsiin. Olin yllättävän ok, eikä hävitty poikien joukkueelle kuin yhdellä maalilla. Tanskalaiset tuntuvat rakastavan pöytäjalkapalloa suhteellisen fanaattisesti, pöytiä löytyy jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta paikasta. lllalla suunnattiin latvialaisen kaverini kanssa pyörät kohti Vanløsea. Pääsääntöisesti antropologian vaihtareista koostuvalla tyttöporukalla syötiin, jutusteltiin ja katsottiin mahdollisimman laadutonta elokuvaa muutaman brittitytön luona. Mukava ja rento ilta, joka päättyi pyöräilymatkaan hiljaisessa ja rauhoittuneessa Kööpenhaminan illassa.

Perjantaina nukuin vähän muuta viikkoa myöhempään ja hengailin aamun kotosalla. Iltapäivällä poljin Kööpenhaminan Borgerservicen International Houseen (Gyldenløvesgade 11) hoitamaan itselleni paikallisen sosiaaliturvatunnuksen, jota tarvitsen täällä mm. pankkitilin avaamiseen. Täyttelin maahantulolomakkeen ja sain vuoronumeron 183. Istahdin alas samalla kuin numerolla 144 pääsi rekisteröitymään. Istuskelin vajaat parisen tuntia, jonka jälkeen pääsin virkailijan kanssa juttelemaan. CPR-numero oli hallussa noin kahdessa minuutissa ja olin vihdoin aito kööpenhaminalainen! Siihen ei tarvittu kuin passi, vuokrasopimus, maahantulolomake ja vähän kärsivällisyyttä. Koska tuntui, että olin ollut kovin ahkera (onhan kahden tunnin whatsappailu-maratoni ja ihmisten tuijottelu rankkaa), päätin lepäillä kotona iltaan asti. Yhdeksän jälkeen päädyttiin pienellä suomiporukalla kampuksen nurtsille istuskelemaan ja ihmettelemään joka perjantaisen tanskalaisen ilmiön, Fredags barin, meininkiä. Tuntui hassulta, että täällä juhlitaan sellaisella volyymillä yliopiston tiloissa. Vieläpä lukuvuoden joka ikinen perjantai, ihan jokaisella kampuksella. Jossain vaiheessa seuraan liittyivät vielä tutut antropologitytöt ja jatkettiin jonkun aikaa istuttuamme Studenterhusetille tanssahtelemaan. Kotiin pääsin, 7elevenin ja koirankakkaan astumisen jälkeen, myöhään aamuyöstä.

Lauantaina olin yhdestätoista asti pari tuntia hereillä, jonka jälkeen annoin itselleni luvan ottaa pienet päikkärit. Ne olivat tässä kohtaa sitten noin viisituntiset. Tuo yökukkuminen ja rankka viikko olivat vetäneet energiat aika minimiin, joten annoin itselleni oikeuden välillä levätä. Jaksoin kuitenkin illalla vielä lähteä pitsan ja kavereiden kanssa istumaan Kongens have -puistoon. Sieltä lähdettiin taas hetkeksi notkumaan Studenterhusetille ja seikkailemaan ympäri Kööpenhaminan ydinkeskustaa. Rankka viikko pakotti kuitenkin kivasta seurasta huolimatta etsiytymään aikaisin oman peiton alle.

Sunnuntain vietin kotona vuorotellen lukien Divergent -trilogiaa ja vuorotellen kahlaten läpi maanantaiaamun luennon artikkeleita. Porkkanoita rouskutellen oli mukavaa vain olla, vaikka olemiseen liittyikin vähän opiskelua.

Tänään, maanantaina, olen ollut kahdeksasta viiteen yliopistolla, jonka jälkeen piipahdettiin Kööpenhaminan keskustan pääostoskadulla, Strøgetillä. Viilenevä ilma on saanut ihon kaipaamaan vähän huolenpitoa, joten Body Shopista piti hakea persikantuoksuista bodybutteria, tuomaan apua niin kuivalle iholle kuin kotoisaa tunnelmaa tutun tuoksun myötä. Hankipahan samalla putiikkiin paikallisen kantiskortinkin (Kaisa, kai sulla on jo paikallinen versio myös!?) lompakon täytteeksi.
Tässä kirjoitellessa tuosta viikon takaisesta maanantaista tuntuu olevan ikuisuus. Silti täällä Østerbrossa on tullut vietettyä vasta viikko. Ehkä onkin siis hätäisen minäni aika antaa itselleen ja arjen muodostumiselle aikaa. On myös aika arvostaa sitä, miten monta kertaa olen hypännyt mukavuusalueeni ulkopuolelle ja selviytynyt siitä. Vielä ei ole kiire olla yhtään enempää valmis kuin olen. Ihanaahan täällä väsymyksestä huolimatta on!

One Direction - Fireproof