Ensimmäisen koulupäivän tunnelmia

Joo tähän aikaan ei sais niin olla enää hereillä. Varsinkin kun maanantaina pitää olla luennolla jo kahdeksalta. Mutta mulla on taas liikaa energiaa, koska oon niin fiiliksissä täällä olemisesta (ja tosta alla olevasta biisistä, jota olen kuunnellut vasta noin 30 kertaa putkeen, hups), enkä siksi pysty nukkumaan vielä.

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä, joka koostui pari tuntia kestäneestä oman tiedekuntani järjestämästä luennosta, jonka idea oli toivottaa meidät kansainväliset opiskelijat tervetulleiksi. Ei mitään ihmeempää, vain yleistä infoa yliopistosta. Olin jopa yllättävän kartalla, vaikka kuvittelin etten tiedä vielä mistään mitään. 

Täällä on eilen ja tänään ollut ihana ilma sadekuuropäivien jälkeen, joten luennon jälkeen osa porukasta jäi hengailemaan ja jutustelemaan kampuksen aurinkoiselle pihalle. Tosi mukavia tyyppejä kaikki! On hauskaa, että täällä kun tapaat ihmisen ja käytännössä esittäytymisen jälkeen olette kavereita. Toki tässä vuoden aikana varmasti löytyy ne enemmän sekä vähemmän läheiset ihmiset, mutta kuitenkin porukka on niin ihanan avointa. Tiesin tämän jo kavereiden juttujen (ja ihan oman päättelykyvyn) perusteella etukäteen, mutta silti en tajunnut, että se olisi näinkin totta. Vaikka siis tietenkin; harvalla on täällä tuttuja tai kavereita ennestään ja uusiin ihmisiin tutustumaanhan tänne on tultu. Täytyy sanoa, että tämä on ihanaa. Samanlainen tilanne ja tunne kuin Lahteen muutto aikanaan, mutta ihmisiä on täällä vaan enemmän. On mieletöntä, miten paljon energiaa ihmisistä voi saada. Ainut vaan, että tuntuu kuin koko ajan puhuisi itsestään ja kohta kaikki vihaa mua sen takia. Vaikka siis totuus taitaa kuitenkin olla se, että kaikki puhuu itsestään (yllätys, yllätys) ihan yhtä paljon, koska sitä kai vaaditaan, kun tutustutaan uusiin ihmisiin.

Huomenna meillä on oman laitoksen info- ja tutustumistilaisuus, jonka jälkeen lähdetään koko yliopistolle tarkoitettuu tervetuloseremoniaan. Virallisen tilaisuuden jälkeen olisi tarkoitus mennä vähän epävirallisemmin viettämään aikaa ja juhlistamaan yliopiston alkamista Studenterhusetiin (keskustassa sijaitseva tila, joka on päivästä ja kellonajasta riippuen kahvila, baari tai paikka, jossa voi naputella esseen kasaan). Mukavaa päästä tapaamaan vielä lisää ihmisiä!

Yksi iso haaste on jo tullut toki vastaa. Mun nimimuisti on meinaan yksi iso vitsi jo ihan suomalaistenkin nimien kanssa. Kansainvälisyys aspekti lisää vähän vaikeusastetta. Mutta eiköhän nimien oppiminen ajan kanssa helpotu, enkä onneksi unohda nimiä kunhan ne kerran vain kunnolla opin. Moni muukin kamppailee saman ongelman kanssa, mikä ajatuksena helpottaa kovasti. Kasvomuisti sentään toimii ja Facebookia voi käyttää lunttina.

Jack and Dean - Consent