Välitila

Muutama ilta takaperin en saanut unta, joten lähdin hieman ennen puolta yötä kävelylle kameran kanssa. Lämmin kesäilta sai haikealle mielelle, oli pakko painaa kameran laukaisimen kautta kaikki niin muistikorttiin kuin omaan mieleenkin talteen. Jos onni on, niin näitä kulmia tulee vielä ikävä.

Tällä hetkellä iso osa ajastani kuluu yhä ja edelleen miettiessä, mitä tarvitsen ja haluan ottaa vuodeksi mukaan, mitä paikkoja haluan nähdä ja voiko tanskan kieltä koskaan oppia ymmärtämään. Kuitenkin aivan liian usein herään painajaisesta, jossa selviää, että en pääsekkään Tanskaan. Olen innostuja, haaveilija ja suunnittelija, siksi tämä odottelu on aivan sietämätöntä. En ole hyvä suhtautumaan epävarmuuteen. Onneksi kohta on kesäkuu ja tämän piinan lopettavan sähköpostin saapunen on hetki hetkellä lähempänä.